Härkätaistelu
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 240 SIVUA
  • ULKOASU ELINA WARSTA
  • ISBN 978-951-851-614-2

Härkätaistelu

Ilmestynyt 16.4.2015

OSTAprinted book

Taina Toro on murtumaton mahtinainen. Hän on rakentanut elämänsä hyvän elämän reseptillä. Kaikki on kunnossa. Komeasti pystytetty arki muistuttaa asialistaa, sillä Taina hallitsee kauppalaskut, kilohinnat, sohvalle linnoittautuneen miehen ja lapsen nimeltä Tex Willer.

Mutta Tainalle ei riitä, hän ansaitsee enemmän, enemmän näkyvyyttä. Sitten hän keksii sen, suurhankkeen. Hän tahtoo pystyttää monumentin rauhanajan Suomen naiselle ja tilaa nykytaiteilijalta mahtavan härkäpatsaan. Murtumaton nainen alkaa rakoilla samalla kun taistelee härkäpatsaansa puolesta ajautuen tulilinjalle niin miehen, lapsen kuin naapureidenkin kanssa. Kotitalon yllä leijailevat uhkakuvat ja unettomat yöt tuovat omat muistot kylään. Ja niin Taina, jolla on ollut kaikki hallinnassa, ei enää löydäkään sanoja millekään tärkeälle. Entä minkälaisia sanoja kaipaa aviomies? Ja mitä liikkuu omissa maailmoissaan elävän lapsen päässä?

Katri Tapolan romaani Härkätaistelu on viisas teos sanattomuudesta ja muistoista, jotka pakottavat keksimään uuden kielen, oman. Tapolan rakentamalla härkätaisteluareenalla kamalillekaan asioille ei voi olla nauramatta Taina Toron sauvoessa vastapäivään samalla kun naapurin rouvat kiertävät reipasta lenkkiään myötä.

Hän sauvoi yksin ja vastapäivään. Ne karttoivat häntä joka tapauksessa eikä hän tahtonut olla mikään tyrkky. Hän vain tutkailisi vähän tilannetta, katselisi alta kulmain mitä tuleman piti. Mitä ne mahtoivat keskenään puhua. Olivatko kateita. Ne olivat vastapuolen pelureita, eivät tahtoneet tukea häntä, jättivät hänet yksin suurhankkeen kanssa. Sitä paitsi niiden pensasaitojen valonauhat ärsyttivät häntä, tannenbaumit tuikkua täys heti marraskuun alussa. Autonvaloista puhumattakaan; niillä oli järestään inhottavat vinosilmät etuvaloina. Hän alkoi olla valmis. Kylvämään riidan. Enemmänkin. Hän oli sillä hilkulla. Kypsää kauraa. Taisteluun tehty. Kiertosuunta oikeaan. Vastassa ensimmäiset kahisevat lajitoverit. Oli näytettävä yhtä aikaa sekä sauvojalta että ei-sauvojalta. Hänellä sojotti tiukkapipossa huovutetut häränsarvet. Kotimaista talvityyliä. Hän kurkisti myssyn alta. Näyttikö hän kenties kovinkin typerältä pipossaan? Siitäkö kaikki johtui?

SULJE