Pölyn historia
  • LUOKITUS 82.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 148 × 207 MM
  • 80 SIVUA
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-643-2

Pölyn historia

Ilmestynyt 9.3.2015

OSTAprinted book

"Pölyn hallintaan ei ole olemassa mitään pysyvää ratkaisua", todetaan Veera Antsalon toisessa runoteoksessa. Maailma rakentuu savesta, lumpuista, hiekasta, heinästä, öljystä, asfaltista, tiilistä ynnä muista materiaaleista. Se yrittää muotoutua yhä uudelleen mutta pysyy hädin tuskin koossa.

Myllerryksen keskellä lumpunkerääjä nousee sijoiltaan öisessä Pariisissa ja poimii maasta kengän. Hän astuu siihen ja aloittaa matkan, jonka ainoa tarkoitus on kerätä asioita talteen. Kerääjä kulkee läpi rautakauden ja hevosten maan, kohtaa John Waynen, löytää autotallista alalajin olkaluun ja mätkähtää viiden haikaran nokasta heinäsuovaan. Antsalon kertovissa runoissa otetaan kantaa materiaalien hajoavuuteen. Niissä skeitataan pölymyrskyjen keskellä ja historiakin joutuu tuuleen.

»Kaikki ei pääty siihen, missä lukee The End. The Endin jaloissa on hiekanmuruja, vielä tekisi mieli nähdä maailmasta jotain pientä, vielä pienempää, jotain mikä jatkuisi äärettömiin, jotain missä seinä murtuisi jatkumoksi, jotain missä seinät paljastaisivat todellisen rakenteensa: että ne kannattelevat ovia ja ikkunoita, joiden takana olisi jotain, missä olisi suunnilleen jotain, niin kuin heinäsuovassa on jotain, kun se kahahtaa. Niin kuin siluetissa on jotain, kun se liikahtaa, niin kuin pisteessä on jotain, ehkä majatalo. Niin kuin naakan hopeanvärisessä iiriksessä on jotain, ehkä pilvi. Niin kuin lasiin yhtäkkiä tulee aalto, missä maailma valuu tai laskostuu, niin kuin ovet aina laskostuvat ovien jatkumoiksi, niin kuin kengät aina kutistuvat suurimmasta pienimpään, ja pienimmät kulkevat oven ali.

SULJE

"Vaikka tematiikka on synkkää ja tuhtia, kytee kokoelman runoilmaisun ytimessä kuitenkin kielen ja maailman riemastuttavan monimuotoisuuden juhlinta. (--) Pölyn historia on yksinkertaisesti hyvää, moniulotteista ja inspiroivaa kaunokirjallisuutta, ja sellaisenaan kernaasti suosittelun väärtiä."
Miikka Laihinen, Turun Sanomat 22.3.2015