Antisankari
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 140 x 210 mm
  • 368 sivua
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-579-4

Antisankari

Ilmestynyt 30.9.2015

OSTAprinted book

Utopia on ekovaltio, jossa ei kuluteta eikä omisteta, KoroNovo kaiken sen vastakohta. Antti Sankari on yksi kahdestasadasta utopialaisesta orpolapsesta, jotka ovat vanhempiensa kunniaksi saaneet sukunimen Sankari. Antti Sankari on camera obscura -menetelmää käyttävä lehtikuvaaja. Antti Sankari on luonnon oikku. Tai sitten ei. Voiko Antti ylipäänsä olla olemassa, ihmettelee joku. Niinpä Sankari lähtee matkalle KoroNovoon. Vastassa odottaa mediaguru Michele Po eli viinaan menevä Tzal, sekä Hän, kertoja, joka seuraa tarkasti Antin liikkeitä.

Antin matkassa ovat kuvankaunis mutta hyllytetty reportteri L. I. Airiainck ja päiväkirjaa pitävä nuori Meteora, joka keskittyy sittenkin enimmäkseen puihin. Jotakin tekemistä Antin odysseian kanssa on myös Utopian-valtion perustaneen Suuren Suunnanantajan legendoilla.

Antisankari on antitarina unelmista, kompromisseista, kulutusyhteiskunnasta ja rakkaudesta. Romaanin kerronnallista vimmaa sekä korkean ja matalan sekoitusta saa muualta turhaan hakea. Salmela rienaa ja kuvaa estoitta sankaruutta ja maailmaa jossa elämme.

»Kun käy ilmi, että Antti kuuluu kahteensataan utopialaiseen orpolapseen, joiden vanhemmat menettivät elämänsä pelastaessaan Utopian herkkää ekosysteemiä, hänen jyrkkää käytöstään ei enää oudoksuta: hänen kuuluu olla jylhä, hän kantaa suuren tragedian taakkaa. Hän on sankareiden sukua, sankari itsekin, ja hänen päänsä ympärille syttyy kultainen sädekehä. Hän on legendan elävää jatkumoa, hänen DNA:nsa on Ariadnen lanka, joka vie myytin alkupisteeseen ja taas turvallisesti takaisin. Rinki hänen ympärillään tiivistyy, kysymyksiä olettamuksia toteamuksia uskomuksia sankarillisesta pelastusoperaatiosta sataa sataa ropisee Antin paljaalle päälle kuin mannaa. Valkoinen limusiini hurisee hiljaa kadulla syreenipensaan alla, se on hurissut siinä jo pitkään, mutta kukaan ei juokse sivuportaikkoa alas muistomerkin sisälle, sillä Antti istuu leveästi kuluneessa sohvassa muistomerkin pronssioven edessä, huomiosta huumaantuneena. Ainoastaan häntä ei kiinnosta, mitä Pluton porteilla tapahtui, kuinka uhrautuvasti kaksisataa viisasta astui Suunnanantajan johdolla nariseviin häkkihisseihin estääkseen helvettiä räjähtämästä. Antin edesmenneet vanhemmat tunsivat varmaan Suunnanantajan, olivatko he kenties läheisiä tovereita? oliko Antti itse jopa tavannut Hänet? Ja Antti kysyy: – Kenet hänet? – Suunnanantajan, tietysti. 

SULJE

"Antisankari on parhaimmillaan riemastuttavan piikikäs ja ilkeä teos. Kirjailija lataa rienaavat madonluvut niin riistokapitalismille, ekofasismille, sankaruuden käsitteelle kuin ihmisten piittaamattomuudelle ja itsekeskeisyydelle. --Huutavien äänien kuorossa todellisuus karkaa yhä kauemmaksi eikä yhtä yhteistä maailmaa ole enää olemassa."
Toni Jerrman, Helsingin Sanomat