Kernaasti, Jeeves - Jeeves-tarinoita 5
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, YLIVETO
  • 140 x 212 mm
  • 400 sivua
  • ULKOASU CAMILLA PENTTI
  • SUOMENTANUT KAISA SIVENIUS
  • ISBN 978-951-851-668-5

Kernaasti, Jeeves - Jeeves-tarinoita 5

Ilmestynyt 31.10.2015

OSTAprinted book

Miljoonien rakastamat hahmot Bertie Wooster ja palvelijansa Jeeves ovat tuttuja sekä P. G. Wodehousen kirjoista että niistä tehdystä tv-sarjasta. Tarinoiden päähenkilö on uusavuton, katastrofialtis mutta hyväsydäminen Bertie, jonka elämä koostuu suureksi osaksi perin mutkikkaista kommelluksista. Niistä selviäminen edellyttää yleensä vähintään syvällistä pähkäilyä ja oppineita kirjallisuussitaatteja, mutta viime kädessä useimmiten Bertien neuvokasta herrasmiespalvelija Jeevesiä.

Tällä kertaa Bertie palaa vastoin aiempia aikomuksiaan Totleigh Towersiin, mistä hän on aiemmin miltei joutunut vankilaan ja mikä pahempaa, likipitäen avioliiton kahleisiin Madeline Bassettinkanssa. Kauhealta kohtalolta Bertien on pelastanut vain lapsuudenystävä Gussien ja Madelinen venkoileva suhde. Mutta nyt Madeline pakottaa Gussien luopumaan tämän rakastamasta liha-munuaispiiraasta ja ryhtymään kasvisdieetille, jolloin Bertie on taas vaaravyöhykkeellä.

Kun tähän soppaan lisää neiti Stiffy Byngin pyrkimykset voittaa kihlatulleen pastori Pimeä Pinkerille papinvirka, Sir Watkyn Bassettin ja Tom-sedän kilvoittelu taideteoksesta sekä amerikkalaisen Emerald Stokerin vastustamattomat kulinaariset viehtymykset, seuraa sotku, jonka vain Jeeves voi selvittää. Voi, Jeeves!

» Jeeves laski tirisevän pekoni ja m. -annoksen aamiaispöydälle, ja kävimme Reginald "Silli" Herringin kanssa ahnaasti sen kimppuun. Mainittu Herring on elinikäinen kaverini, johon minua yhdistävät haalistumattomat muistot, niin kuin sanoa tavataan. Kävimme vuosia sitten pojankoltiaisina samaa Malvern Housen esikoulua, jota johti maisteri Aubrey Upjohn, mies ilkimysten aatelia, ja monet kerrat seisoimme rivissä hänen työhuonees- saan odottamassa kuutta kirvelevää iskua kepistä, joka pistää kuin käärme ja puraisee kuin kyy, niin kuin kynäilijä kirjoitti. Olimme toisin sanoen kuin kaksi aseveljeä, jotka olivat taistelleet rinta rinnan pyhän Crispinin päivänä, jos sain nimen oikein. Plat du jour oli pian hotkaistu, kyytipoikanaan jokunen nestemitallinen vahvistavaa kahvia, ja olin ojentamassa kättäni kohti marmeladimaljaa, kun kuulin puhelimen pärähtävän eteisessä. Nousin vastaamaan. – Bertram Woosterin residenssissä, sanoin saatuani luurin korvalle.–Langanpäässä Wooster itse. Ai, hei, lisäsin, sillä lankaa pitkin vyöryvä jyly oli rouva Portarlington Traversin, Brinkley Courtin kartanon emännän, eli armaan ja ansiokkaan tätini Dahlian ääni. – Tervepä terve, iäkäs esisukulaiseni, sanoin peräti tyytyväisenä, onhan kyseessä nainen, jonka kanssa on aina mieluisaa päästä juttusille. Tervepä terve itsellesi, sinä maisemaa likaava tahra, täti vastasi sydämellisesti.

SULJE