Maatuska
  • Luokitus 84.2
  • Sidottu , yliveto
  • 130 × 207 mm
  • 240 sivua
  • Ulkoasu Jenni Saari
  • ISBN 978-951-851-666-1

Maatuska

Ilmestynyt 14.8.2015

OSTAprinted book

Neuvostoliittolaisen loikkarin tytär Irina tyhjentää vanhempiensa kuolinpesää Lauttasaaressa. Komerosta löytyy äidin pannumyssyjä, valokuvia, Leningradin kartta ja maatuskoja, kasapäin maatuskoja. Kuolinpesän selvitys on samalla selontekoa menneisyydestä: Tamaran matkasta Suomeen rakkauden tähden, Irinan elämästä ensin neukun ja sitten ryssän tyttärenä.

Jokin Irinaa riivaa. Unettomuus johtaa haparointiin röntgensalissa, konserttimatkoille ympäri uutta Eurooppaa ja kaikenlaiseen konttailuun. Perheolot Kivihaassa ovat jo jonkin aikaa muistuttaneet leningradilaista kommunalkaa. Kuinka paljon Irina toistaa äitinsä tarinaa, miten paljon hän edes siitä tietää? Ja miksi hän kutsuu äitiään Kummitukseksi?

Pia Pesosen ensimmäinen romaani Maatuska on tarkkanäköinen teos kahdesta maailmasta ja sukupolvien laskukkuudesta. Pesosen huumorin ja kielen taju ovat omiaan näyttämään äidin ja tyttären tarinoiden surullisuuden ja ahtauden: kuinka syyllinen pitää aina löytää ja kuinka kasvojen säilyttäminen on kaikki kaikessa. Tai ainakin joskus oli.

Ruumis puutui, jalat puutuivat, ne puuttuivat. Osakekirjat hampaissa Irina jatkoi polvimatkaansa halliin. Mennyt pyöri päälle. Tässä äiti käveli uusi paljettimekko päällään ja joi kuohua. Oli tilannut mekon vaateliikkeestä, mutta vain kokeiltavaksi. Se hienosteli peilin edessä ja leikki seurapiirileikkiä, johon ei koskaan osallistunut. Korkokengät iskivät koloja lattiaan ja se huusi että isoryssä ja suurvaltatulehduksen uhri tanssii juhlamekko päällä ja että parkettiseppä saa täyttää lattian kolot, dada. Sitten se muka soitti jollekin ja leuhki, että kauppa tuo kaviaarin ja poron sisäfileet ja pesula pesee ja mankeloi valkopyykin, spasiba, kiitos kohteliaisuudesta, olemme russofiilejä, emme foopikkoja. Isä sanoi, että höpöhöpö ja lupasi mennä maksamaan mekon myöhemmin keskustan kauppaan.

Irina istahti hännälleen ja yritti ymmärtää minne oli menossa. Ei selvyyttä. Parketti kämmenien ja polvien alla oli mustunut. Tämä oli se kohta, jostaäiti löydettiin. Äiti oli valunut tammiparketille kuin vanha juusto. Löyhkä ruumiin löytymisen aikana, ja sen jälkeen, oli ollut hirvittävä. Huoltomiesreppana ja poliisiparat.

SULJE

"Pesosen kerronta hakee kaiken aikaa koomisen sävyjä ja onnistuu sattumanvaraisen, absurdin elämänkuvan maalaamisessa. Kielensä ja isänmaansa jättäneen Tamaran yksinäisen loikkarin tarina on hienosti kerrottu."
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat

"
Lyhytvirkkeinen kieli leikkii, törmäilee, peruuttaa ja vaihtaa äkisti suuntaa,mutta varoo selittämistä kuin ruttoa...Urho Kekkosesta aiemmin kirjoitteneen Pia Pesosen äkkiväärä tyyli jatkuu taidokkaana uudessa romaanissa Maatuska."
Raija Hakala, Aamulehti

"Pesosen toinen teos on eloisa ja rivakkaotteinen romaani kahdesta kulttuurista ja niiden väliin jäävästä tilasta. Romaani on värikäs ja monitasoinen kuin venäläinen puunukke, joka ei koskaan menetä kasvojaan – ainakaan julkisesti." 
Marissa Mehr, Turun Sanomat

"Pikkuasioiden ohella ja avulla Pia Pesonen kuvaa isoja asioita, venäläisyyttä ja Suomea, rakkautta ja häpeämistä."
Kaisa Neimala, Suomen Kuvalehti

"Äkkiseltään raskaalta tuntuvasta aiheestaan huolimatta kerronta on kevyttä, monin paikoin humorististakin."
Jenni Utriainen, Metro

"Maatuskassa vetosi myös se, miten hienosti juoni kulki eteenpäin. Pia Pesosen kerronta on vaivatonta, ja sitä on ilo lukea. Täytyy tunnustaa, että melkein ahmin kirjan, niin mielellään sitä luki."
Krista Airola, Mitä Suomi lukee-blogi

"Pesonen nivoo Maatuskassa hienosti yhteen äidin ja tyttären näkökulmat. Romaanin värikäs kieli ja humoristinen viritys antavat teokselle mainiot lisämausteensa."
Marjo Kytöharju, Valomerkki.fi

"Juuri tällaisesta elämänasenteesta Maatuska on tehty: korkean ja matalan, totisen ja koomisen säkenöivästä vuoropuhelusta. Koskaan ei voi tietää, milloin Pesonen vaihtaa tyylilajia ja parhaimmillaan sävynvaihtelut ovat vain sivulauseen mittaisia."
Tommi Aitio, Kauppalehti

"Toisaalta kirja on väliin varsin pirteä ja hauskakin. Pesosen kieli on mutkatonta ja kekseliästä. Venäläistä elämänmenoa kuvataan uskottavasti kurkkupurkkeineen ja rajanylityksineen, ja erilaisuuden kokemuskin venäläisen lapsena Suomessa piirretään sangen todenmakuisesti." 
Mikko Jämsen, Etelä-Saimaa

"He haluavat säilyttää kasvonsa ja kätkeä sisimpänsä kuin maatuskanuket. Siinä on kieleltään kepeän romaanin kipeä ydin. Pesosen umpihauska teos kääntyykin loppujen lopuksi lähes hartaaksi. "
Raija Hakala, Satakunnan Kansa