Palanneiden vuoksi
  • LUOKITUS 84.2 SIDOTTU
  • SIDOTTU, 130 × 190 MM 
  • 400 SIVUA 
  • ULKOASU JENNI SAARI  
  • ISBN 978-951-851-683-8

Palanneiden vuoksi

Ilmestynyt 31.3.2016

OSTAprinted book

Vanhaan tupaan syttynyt valo ajaa Jaakon pois kotoaan öiselle retkelle lapsuuden maisemiin. Viime hetkellä hänen vaimonsa kieltäytyy lähtemästä mukaan ja Jaakon maailma alkaa yhä enemmän horjua. Ovatko jo aikapäiviä sitten menneet Elli ja Eetu palanneet? Voisiko sieltä, mihin he lähtivät, tulla takaisin? Järkkynyt ja polulta moneen suuntaan harhautuva Jaakko kohtaa tuvassa rakkaiden sukulaistensa lisäksi koko tuon- ja tämänpuoleisen.

Vanjärven rannan maisemissa ja Ellintuvassa vaeltava Jaakko liukuu ja liukastelee yhä syvemmälle Ellin ja Eetun tarinoihin. Kubistisen koukuttavasti myös lukija vedetään uppeluksiin. Vedenalaisen matkan johtajaksi ilmaantuu anarkistinen kuoriainen, jonkin sortin suursukeltaja, joka vie kulkijat Vanjärven pohjaan saakka. Eikä se ole mikä tahansa pohja vaan harvinaislaatuinen vanha mosaiikkilattia, jonka kaltaista ei pohjoisella pallonpuoliskolla ole ennen tiedetty olevan.

Palanneiden vuoksi yhdistelee vaivattomasti arkeologiaa, lounaismurretta, kulttuurihistoriaa ja navanalushuumoria siinä missä arki- ja inhorealismiakin. Se on kerronnan ja päällekkäisten maailmojen juhlaa, sukellus, jonka jälkeen näkee maailman hetken ajan toisin.

Elli hymyili kutimelleen keinutuolissa. Hänen hennonsinisissä silmissään pilkahteli jotain minulle entuudestaan tuntematonta. Harmaina väreileviä, sysipimeitä, elämättä jääneitä öitä, jotka eivät olleet heijastuksia tuvasta.

Ellillä ja Eetullakin oli pettymyksensä, joiden olemassaolon saatoin nyt jollain tavoin ymmärtää. Lempeyden ja hyväntahtoisuuden takana kulki tummia liikahduksia ja oli ehkä aina kulkenut. Elli sulki silmänsä. Luomien avautuessa hänen puikkonsa rupesivat taas tekemään silmukoita.

Kävelin pajun luo ja siitä alaspäin jokisuiston töyräille. Rannalla kasvoi kesällä valkokukkaista köynnöstä, joka kietoutui puihin ja pienempiinkin kasveihin. Polun varressa köynnös oli sulkenut putkilon varren syleilyynsä ja varastanut sen kukinnon omakseen. Muutaman askelen päässä se kiipesi ylös suuren haavan kylkeä. Oksaa kiertämään lähtenyt rönsy heilahteli kasvojeni edessä. Etsin kännykän valikosta taskulampun, painoin sen palamaan ja yritin katsoa kuinka ylös köynnös kiertyi. Kotona sinä olit taas herännyt.

"Leikitäänkö laiva on lastattua", Elli kysyi. Hän oli ottanut käteensä lankakerän, jota ei tarvinnut kutimessa, ja nosti sen ylös valmiina heittämään.

"Laiva on lastattu avaimilla."

SULJE

"Vau. Jouko Sirola on kauniisti kirjoittava, moniääninen kirjailija jota voi lämmöllä suositella muillekin hyvän kirjallisuuden ystäville."
Suomi lukee -blogi (Palanneiden vuoksi -kirja)