Puhu Eevalle
  • LUOKITUS 84.2 SIDOTTU
  • SIDOTTU, 130 × 207 MM 
  • 250 SIVUA 
  • ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI 
  • ISBN 978-951-851-698-2

Puhu Eevalle

Ilmestynyt 29.1.2016

OSTAprinted book

Eeva Oksanen kävelee pitkin kirkkotietä niin kuin aina sunnuntaisin. Tämä lokakuinen aamupäivä on poikkeuksellinen, sillä hän päättää järjestää aterian, jolle kutsuu rakkaimmat ihmisensä. Hänen poikansa Eero on tehnyt näyttävän uran kansainvälisessä musiikkibisneksessä. Eeva ei ole tavannut häntä kuukausiin. Toisaalla samassa kaupungissa Eeron tytär, Aino, kipuaa paloautoon eikä ole lainkaan kiinnostunut tapaamaan isäänsä.

Puhu Eevalle kertoo kolmesta ihmisestä, joista yksi joutuu välittäjäksi, toinen luisuu kohti elämänsä rajaseutua ja kolmas yrittää löytää itsestään ulottuvuuksia fyysisen suorituskyvyn ulkopuolelta.

Taitavasti kerrottu, koskettava romaani puhuu pienistä päätöksistä, joista tulee ratkaisevia. Se kertoo matkasta ja poissaolosta, lähellä olevan kadottamisesta. Se kertoo muistista, rakkaudesta ja kuolemasta.

"Eeva ei taivastele. Hän ei lörpöttele. Hänen äänensä hiljenee, jos tilanne pahenee. Tällä kertaa, tämän puhelinkeskustelun aikana hän menetti tasapainonsa. Niin juuri, se pitää paikkansa, hän ajattelee ja katsoo kenkiään, ne ovat matalakantaiset, askeleet pitkät, hiukset lyhyet myssyn alla, korvissa sydämenlyöntien kohina."

"Vein paperit Kallelle. Hän tarjosi sikarin. Signeerasimme savupilvessä. Istuimme MK Groupin Suomen konttorissa, olimme monialayrityksen alahaaran toimitusjohtajia. Olimme piilossa itsemme sisällä kuin melodia metelissä tai värit maalauksessa. Teimme tämän, sanoin. Loimme tämän, Kalle sanoi. Katselimme maata kuusta. Ei, vaan avaruusasemalta. Olimme juuri tavoittaneet sen. Maa oli pieni ja sininen ja käsivarren mitan päässä."

"Nyt muistan, Aino ajattelee. Kun vuoristoradan juna pysähtyi, hyppäsin vaunusta ja pompin portista. Eero kysyi pelottiko, minä ravistelin päätäni, hän sanoi hyvä ja hymyili. Silmät hänellä menivät pieniksi ja niiden nurkkiin ilmestyi ryppyjä ja suupieliin pienet kuopat ja minun oli taas vaikea puhua. Pari kertaa hän vilkaisi minua ja aina hänellä oli tuo sama odottava ilme, ja sitten tuli ihmisiä ja hän kääntyi nauravin silmin ja kuopat yhä poskissa, kuunteli heitä ja puhui."

SULJE

"Pulkkinen tekee puusepän tarkkaa työtä ja työstää materiaalinsa pintaa syvemmältä. Hänen kielensä on ilo sellaisenaan."
Heidi Lakkala, Lapin Kansa

"Tarinan henkilöiden vuoropuhelu on kierrätetty harmonisen kerronnan kautta, joka rakentaa teoksen taiteellista poetiikkaa. Romaani on loistava."
Maija Jelkänen, Kaleva (Puhu Eevalle -kirja)

"Romaanin vahvuus on sen pakoton ja soljuva kieli, hiottu ilmaisu."
Helsingin Sanomat (Puhu Eevalle -kirja)

"Jo nyt voi sanoa, että tämä on yksi kevään vahvimmista romaaneista."
Image (Puhu Eevalle -kirja)

"Puhu Eevalle on älykäs ja sivistynyt kirja, joka jää hyvällä tavalla mietityttämään ja syntyy lukijan päässä vähitellen, jälkikäteen kelaten."
Kirsin Book Club -blogi

"Puhu Eevalle on suuri ja kaunis kirja, huolimatta pienestä koostaan. Tai ehkä juuri siitä johtuen, koska kirjaan on tiivistetty tärkeät asiat hienolla tavalla?"
Krista Airola, Suomi lukee -blogi