Sadonkorjuun aikakausi
  • LUOKITUS 56.9
  • SIDOTTU, 175 × 225 MM 
  • 320 SIVUA 
  • ULKOASU TUOMO PARIKKA 
  • ISBN 978-951-851-705-7
  • KITKA-SARJA 003/ISSN 2343-1386

Vaclav Smil

Sadonkorjuun aikakausi

Ilmestynyt 24.8.2016

OSTAprinted book

Se maanpinnan osa, jolla elämä on mahdollista, eli biosfääri, on muodostunut jo neljä miljardia vuotta sitten ensimmäisten yksinkertaisten organismien ilmaantuessa. Lukemattomat lajit ovat sittemmin vaikuttaneet omilla tavoillaan biosfäärin luonteeseen ja tuottavuuteen, mutta yhdenkään niistä jälki ei ole niin huomattava kuin homo sapiensin.

Sadonkorjuun aikakausi on Vaclav Smilin esihistoriasta nykypäivään ulottuva esitys siitä, missä määrin ja miten ihminen on biosfäärin varantoja hyödyntänyt. Smil tutkailee kaikenlaisia luonnonvaroja – energiaa, ravintoa ja raaka-aineita – sekä niiden kaikenlaisia käyttö- ja hankkimistapoja mammutinmetsästyksestä moderniin tehoviljelyyn.

Ilman tämän niin kutsutun biomassan hyödyntämistä ihmisen evoluutiota ja sivilisaatiokehitystä ei olisi tapahtunut. Samanaikaisesti etenkin nykyinen alati kiihtyvä luonnonvarojen käyttö on kuitenkin dramaattisesti muuttamassa koko sivilisaation hyvinvoinnin perustaa.

"Odotan Vaclav Smilin uusia kirjoja enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan... Sadonkorjuun aikakausi -kirjassa Smil tarjoaa meille mahdollisimman selkeän ja numeerisen kuvan siitä, miten ihmiset ovat muokanneet biosfääriä." BILL GATES

 Norjasta vuonna 1880 löydetty hyvin säilynyt Gokstadin laiva rakennettiin noin 890 e.a.a., ja se oli uppoumaltaan 20-tonninen. Sen rakentaminen mukaan luettuina masto ja 16 paria airoja, vaati 74 tammea. Ne laivat, jotka tekivät ensimmäiset pitkät merimatkat Euroopasta puoli vuosituhatta myöhemmin, olivat vielä melko pieniä: Vasco da Gaman São Gabriel pääsi Intiaan 1498, oli uppoumaltaan vain 80 tonnia, Magalhãesin Victoria oli vain hiukan isompi 85 tonnillaan ja Kolumbuksen Santa Marían uppoama oli noin 110 tonnia. Rungot, mastot ja puomit vastasivat 65–70 % koko uppoamasta, loput olivat purjeita, painolastia, tarvikkeita, aseita ja miehistöä. Näissä laivoissa oli 50–75 tonnia sahapuuta (Fernández-González 2006). Puulaivat kasvoivat, ja useat eurooppalaiset laivastot rakensivat niitä pikavauhtia. Viimeisenä vuosisatana ennen höyryvoimaan siirtymistä (ensimmäinen valtamerikelpoinen höyrylaiva aloitti 1830-luvulla), telakoille toimitetun puutavaran tilavuus ylitti huomattavasti uusiin aluksiin käytetyn puumäärän.

SULJE