Lähetin loppupeli
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, 130 × 207 MM 
  • 220 SIVUA 
  • ULKOASU MIKA TUOMINEN
  • ISBN 978-951-851-696-8

Lähetin loppupeli

Ilmestynyt 9.8.2016

OSTAprinted book

Hyinen tuulahdus käy läpi venäläisen sienimetsän ja tuntuu viileänä viima­na Kremlin neuvotteluhuoneissakin. Suurlähettiläs Lauri Suominen ei kuitenkaan vähästä hätkähdä, sillä Venäjän ja EU:n suh­teet ovat pitkään olleet jännitteiset. Häntä kiinnostavat vain tosiasiat, vaikka presidentti Ivanovin noustua Venäjällä valtaan ovat joidenkin suomalaispoliitikkojen kuvitelmat ryöstäytymässä valloilleen.

Suominen joutuu haasteiden eteen myös yksityiselämässään. Valintoja ja vapautta on paljon, niin rakkaudessa kuin politiikassa, mutta pelin siirrot eivät välttämättä seuraa hänen tahtoaan. Edes läheisimmät ihmiset eivät elä hänen mielikuviensa mukaisesti. Onko diplomaattinen koskemattomuus muuttumassa kosmiseksi yksinäisyydeksi?

Omalla tahollaan ulkoministeri Teemu Nordström on päättänyt toimia Suomen hy­väksi, tuli mitä tuli. Koska fyysinen kunto on edellytys henkiselle suorituskyvylle, Nord­ström sukeltaa uimahallissa kauhomiensa kilometrien jälkeen suin päin myös kylmä­altaan jäiseen veteen. Velttoilevan kansan ja alisuoriutuvien virkamiesten edessä hän tulisi ilmentämään lujuutta ja tahtoa. Aina.

Lähetin loppupeli on hyytävä kuvitelma tulevaisuudesta, joka voisi olla vain pienen askeleen päässä nykyisyydestä. Samalla romaani luo inhimillisen katseen modernien suomalaisten elämään kansainvälisten valta­ rakenteiden murroksessa.

»Nordström vaistoaa, ettei Alholinna ole mikään välkky. Silmissä välähtää arkuutta. Ei tämä mies ole mikään tahtoihminen. Lössö jätkä, jonka intressit ovat muualla. Virkamiessielu, jolle ministerin epäsuosio on maailmanloppu. Kunhan vain ei syyllisty virkavirheeseen eikä suututa esimiehiään pääsee eteenpäin. Sillä on purjevene, jossa se viihtyy.

Julkisissa tilanteissa se melkein juoksee poliitikkojen jaloissa, kun koettaa olla mieliksi. Nytkin se seuraa hänen kantaansa.

– Suominen yrittää olla linjanvetäjä. Ei täällä keskitason virkamiehet mitään linjapäätöksiä tee. Ne ovat ministerien asioita. Venäjällä on hankalaa. No, koska ei olisi ollut. Suominen ei ymmärrä, että meille tämä länteen kuuluminen ei ole mikään ehdollinen asia.

– Siellä tarvittaisiin mies, joka osaa panna hanttiin slobolle. Ottaahan slobo aina tilaa, jos sille sitä annetaan. Tässä tarvitaan nyt pieni puhuri talvisodan henkeä. On ymmärrettävä, että nyt me emme ole yksin, eikä meitä voida painostaa mihinkään myönnytyksiin.

– Soita sinä sille. Pannaan mies ymmärtämään."

SULJE

"Lähetin loppupeli ei ole jännitysromaani, vaikka se hieman sellaisen tapaan kulkeekin. Oikeastaan se on romaanin muotoon puettu pamfletti, varoitus siitä, että jos politiikassamme mennään liian pitkälle toiseen suuntaan, paluuta ei enää ole. Ja vaikka ei mentäisikään, tuhon kattila voi silti kiehahtaa yli." Pertti Avola, Helsingin Sanomat 20.9.2016

"Lähetin loppupeli on Kivisen toinen kaunokirjallinen teos, ja hänen vankka Venäjän tuntemuksensa tekee siitä vertahyytävän todentuntuisen ja uskottavan. Kivisen dystopia on pelottavan mahdollinen tulevaisuudenkuva, ja jos se toteutuu, voidaan vain todeta: "Finis Finlandiae." Niin apokalyptisiin näkymiin teos päättyy. (...) Lähetin loppupeli on myös kielellisesti hiottu ja viimeistelty. Lukukokemus on erikoinen yhdistelmä nautintoa ja silkkaa kauhua." Kirsin kirjanurkka –blogi 18.6.2017