Luojan palikkaleikki
  • LUOKITUS 86
  • NIDOTTU, 135 × 200 MM 
  • 208 SIVUA 
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • KANSIKUVA JP AHONEN
  • ISBN 978-951-851-736-1

Luojan palikkaleikki

Ilmestynyt 25.8.2016

OSTAprinted book

Viidasta puhuttaessa ääni on varmas­ti yleisin esille nouseva käsite. Sillä viitataan kirjailijan tunnetusti voimalli­seen äänenkäyttöön, mutta myös siihen, että hänen runonsa sopivat niin hyvin suuhun, ääneen luettaviksi. Viidan kyseenalaistama­ton asema suomalaisen kirjallisuuden kaa­nonissa ei tarkoita sitä, että hänen tekstinsä olisi suljettu kansallisen kirjallisuusmuseon vitriiniin, vaan sitä, että ne ovat ihmisille yhä tärkeitä.

Lauri Viidan 100-­vuotisjuhlan kynnyksellä ilmestyvä Olli Löytyn toimittama Luojan palikkaleikki ei olekaan muis­to­- tai juhlakirja kuolleesta kirjailijasta, vaan komeaa keskustelua hänen elävien tekstiensä kanssa.

Kirjan nimi on peräisin Moreenista, jossa se kuvaa Pispalan asemakaavaa – tai oikeastaan sen puutetta. Luojan palikkaleikki viittaa myös moniin hänen tuotantoaan luonnehtiviin vastakohtaisuuksiin, kuten suuruus ja pie­nuus, kaikkivaltius ja lapsenomaisuus. Samal­la se kuvaa taiteellista työtä. Viita oli kirjailija­nakin rakentaja, lauseiden kirvesmies.

Viidan kielellinen palikkaleikki sisältää myös moninaista tyylien ja rekisterien vaih­telua. Kielen vallasta kiinnostuneelle nyky­lukijalle Viita ja Luojan palikkaleikki tarjoavat monia oivalluksen hetkiä, sillä tyylilajin vaih­dokset näyttävät, miten kielellä vaikutetaan.

»Lauri Viita lopettaa Moreenin (1950) tilanteeseen, jossa Joosefiina ei vielä tiedä miehensä kuolleen. Varsinaisia hautajaisia ei tarinassa Iisakille siis pidetä. Mutta emme tarvitse lohduksemme pappia sanomaan Iisakin tulleen maasta ja muuttuvan jälleen maaksi, sillä vaivihkaa Viita antaa romaanin viime sanoissa Joosefiinan hoitaa siunaustyön. Tämä keskustelee Eeva-miniänsä kanssa, joka suunnittelee Kallen kanssa muuttoa pois Pispalasta ja harmittelee tehneensä turhaa työtä kantaessaan pihalle suuren kasan multaa. Joosefiina laittaa murheen kehyksiinsä: "Mitäs semmoista suret! Kyllä tähän taas joku tulee teidän tilallanne. Kai sekin porkkanoita kylvää osaa."

Lukija, jolla on edellisiltä sivuilta kurkussaan pala Iisakin kuolemaa, voi kokea sanoissa niin lohdutuksen, elämän kiertokulun kuin ihmisten osallisuuden siihen – kylvämisen, työn."

Jussi Ojajärvi

SULJE

"Kirjallisuudenystävä voi ilolla huomata, että klassikko on saanut pyöreitä täyttäessään asianmukaisen käsittelyn." Matias Koriseva, niin&näin 4/2016

"Luojan palikkaleikki on virkeä, tarkka ja tärkeä esseeteos." Eija Komu, Savon Sanomat 13.11.2016

"Uusia palikoita tuovat leikkiin nyt yksitoista kirjallisuudentutkijaa. Tulos on kaiken aikaa kiehtova, monin paikoin mestarillinen. Viita ja hänen sanataiteensa näyttäytyvät ikään kuin kuluvan kirjasyksyn uutisina ja uutuuksina." Jouko Grönholm, Turun Sanomat 19.9.2016

"Luojan palikkaleikin esseet ovat miellyttävää luettavaa: kirja-arvioita pidempinä ne ehtivät kertoa kirjoittajansa ajatuksenjuoksusta enemmän, vailla kirjallisuustieteen raskasta apparaattia. Hyviä lukukavereita siis, ainakin niille, joilla on tapana lukea samaa teosta useampaan kertaan. Luojan palikkaleikin jälkeen tekee mieli lukea – jälleen kerran – ainakin Moreeni, ehkä jopa Kukunor." Sanna Kivimäki, Kiiltomato.net 9.5.2017

"Luojan palikkaleikki osoittaa, että oikeaakin kirjallisuudentutkimusta on vielä olemassa. (...) Se sisältää lukijaa palvelevaa, sävykästä, eri suunnista kohdettaan tarkastelevaa analyysia. Analyysin epäitsekäs tarkoitus on nostaa kohteensa Lauri Viidan tuotannon puolia uudelleen nautittavaksi." Matti Mäkelä, 29.10.2016