Margaret Thatcherin salamurha
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI, 130 × 207 MM 
  • 270 SIVUA 
  • ALKUTEOS THE ASSASSINATION OF MARGARET THATCHER
  • SUOMENNOS KAISA SIVENIUS
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • BAABEL-SARJA
  • ISBN 978-951-851-766-8

Hilary Mantel

Margaret Thatcherin salamurha

Ilmestyy 31.5.2017

OSTAprinted book

Yksitoista Hilary Mantelin ennen suomentamatonta novellia todistavat historiallisten romaanien kirjoittajan taidoista myös tarkkanäköisenä nykymaailman kuvaajana. Mantelilla on silmää groteskeille yksityiskohdille sekä ihmisen vinolle kasvulle, puutteille ja heikkouksille. Ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tuntu, väärinkäsitykset ja erilaiset absurdeiksi äityvät tilanteet toistuvat.

Niminovellissa nainen avaa ulko-oven miehelle, jota luulee putkimieheksi. Tämä osoittautuukin IRA:n salamurhaajaksi, joka haluaa majoittua keittiöön väijyäkseen viereisessä sairaalassa toipuvaa pääministeri Thatcheriä. Eräässä novellissa lukukeikalle kutsuttu kirjailija päätyy parhaat päivänsä nähneeseen maaseutukaupungin hotelliin, jossa pääosan varastaa eriskummallinen henkilökunta. Avauskertomuksessa miehensä työn takia Saudi-Arabiassa elävä brittinainen hakee ankeaan arkeensa piristystä tutustumalla pakistanilaismieheen ja tämän perheeseen – ja hullusti käy.

Musta huumori ja poliittinen pelisilmä ovat Hilary Mantelia parhaimmillaan: lukija saa hymyillä, tosin välillä kyynelten läpi. Loistavasta suomennoksesta vastaa Kaisa Sivenius.

"Mantelin novellikokoelma on kuin suloinen pieni nautinto. Tai no, ei suloinen – sen ymmärtää jo nimestä." USA TODAY

"Mies pysytteli poissa ikkunastani, pyyhki kasvojaan, sekä kasvot että nenäliina olivat harmaat ja ruttuiset. Hän ei selvästi ollut tottunut ujuttautumaan yksityiskoteihin. Olin äkäisempi itselleni
kuin hänelle. Pitihän hänen leipänsä ansaita, eikä kai häntä voinut syyttää sisään tunkeutumisesta, jos kerran hölmö nainen piti ovea auki.
– Kuinka kauan ajattelit viipyä? kysyin.
– Tunnin päästä hänen pitäisi tulla ulos.
– Ahaa. Se selitti kadulta kuuluvan hyörinän ja
pyörinän. – Mistä tiedät?
– Meillä on yhteyshenkilö sisällä. Sairaanhoitaja.
Ojensin hänelle kaksi arkkia talouspaperia.
– Tattista. Hän taputteli otsaansa. – Hän tulee sairaalasta ulos ja lääkärit ja hoitajat asettuvat
riviin. Hän kulkee rivin ohi kiitellen ja hyvästellen, taaperoi se jälkeen sivuun, sukeltaa limusiiniin ja häipyy matkoihinsa. Näin siis periaatteessa. Tarkkaa aikaa minulla ei ole. Siksi päätin tulla ajoissa,
laittaa viritykset valmiiksi ja katsella hieman, mikä kulma olisi hyvä.
– Paljonko saat hyvästä osumasta?
– Elinkautisen, ei armahdusoikeutta. Nauroin.
– Eihän se mikään rikos ole.
– Samaa mieltä.
– Aika pitkä matka kylläkin, sanoin. – Onhan sinulla tietysti kauko-objektiivit ja sen sellaiset, ja tämä paikka on yksin sinun, mutta etkö haluaisi lähemmäksi?
– Eei, mies sanoi. – Kunhan saan hänet tähtäimeeni, välimatka on lasten leikkiä."

SULJE