Sanojen valtias
  • LUOKITUS 99.1
  • SIDOTTU, 140 × 210 MM 
  • 300 SIVUA 
  • ALKUTEOS ORDEN I MIN MAKT
  • SUOMENNOS LAURA JÄNISNIEMI
  • ULKOASU HELENA KAJANDER
  • TEOS & FÖRLAGET -SARJA
  • ISBN 978-951-851-743-9

Yrsa Stenius

Sanojen valtias

Ilmestynyt 21.10.2016

OSTAprinted book

Toukokuun 7. päivänä vuonna 2007 Yrsa Stenius on 62­-vuotias. Hän on tehnyt pitkän ja arvostetun uran kirjailijana ja toimittajana. Hän voi vapaasti päättää, miten aikansa käyttää ja on ajatellut jatkaa samaan tapaan niin kauan kuin terveyttä riittää. Sil­loin hänelle tarjotaan arvovaltaista tehtävää lehdistöasiamiehenä, joka tutkii hyvän lehti­miestavan rikkomisesta tehdyt ilmoitukset. Stenius suostuu – löydettyään luotettavan päivähoitajan rakkaille mäyräkoirilleen – ja elämä saa aivan uuden suunnan. Edessä ovat myrskyisät vuodet. Ruotsin journalisteilla on paljon valtaa ja jämäkät otteet.

Vaikuttavassa kirjassaan Sanojen valtias Yrsa Stenius kertoo, millaista reittiä tähän päätähuimaavaan loppuhuipennukseen päädyttiin. Hän työskenteli kuohuvalla 1960-lu­vulla päätoimittajana Studentbladetissa ja helsinkiläisessä Arbetarbladetissa, sittemmin muun muassa suuressa ruotsalaisessa iltapäi­välehdessä Aftonbladetissa kulttuuritoimi­tuksen esimiehenä ja lopulta päätoimittajana. Matkan varrella kohdataan monia tunnettuja persoonia Urho Kekkosesta Mauno Koivis­toon ja Olof Palmesta P. O. Enquistiin.

 

 

»Toukokuun 7. päivänä 2007 Publicistklubbenin ja Pressens Samarbetsnämndin puheenjohtaja, tv-toimittaja Stig Fredrikson soitti. Hän ilmoitti heti aluksi, ettei puhelu koskenut Publicistklubbenin järjestämään keskustelutilaisuuteen osallistumista. Vai niin, ajattelin, sitten kyse on tv-ohjelmasta. Vaan eipä ollut. Stig kysyi, ryhtyisinkö lehdistöasiamieheksi.

Olle Stenholm oli valitettavasti hävinnyt taistelun syöpää vastaan 25. tammikuuta. Vakinaisen lehdistöasiamiehen löytäminen oli osoittautunut poikkeuksellisen vaikeaksi. Paikka oli ollut täyttämättä jo kuukausia. Olin kuullut nimeni mainittavan Stenholmin seuraajaan liittyvissä spekulaatioissa, mutta en ollut kiinnittänyt juuri huomiota asiaan. Toisaalta siksi että muita nimiä oli aika paljon. Toisaalta siksi että olin juuri päässyt kirjoittamisen vauhtiin ja ajatukseni liikkuivat ihan muualla.

"Jaahas, tähteitä jo kaavitaan", ajattelin, kun viimein tajusin, mitä Stig Fredrikson oli kysynyt. Sanoin ilmeisesti jotain sensuuntaista, sillä muistan Stigin tokaisun: "Ei, soitin sinulle ensimmäisenä."

SULJE