Kesän kerran mentyä
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI, 130 × 207 MM 
  • 188 SIVUA 
  • ULKOASU CAMILLA PENTTI
  • ISBN 978-951-851-791-0
  • MYÖS SÄHKÖKIRJANA

Kesän kerran mentyä

Ilmestynyt 26.5.2017

OSTAprinted book

Kesäinen Hanko on paratiisi, jossa kävellään vehreiden puiden alla, nautitaan kylmää viiniä Belvederen terassilla ja rakastutaan. Mutta jokainen kesä näkee aina loppunsa, pimenevän taivaanrannan, leijailevat lehdet ja myös toisenlaisen lopun: sodan.

Ensin on 1910-luvun kesä, jonka loppu merkitsee Elsalle menetyksen sijasta odotusta. Elokuun illan kohtaamisesta syntyy kevään koittaessa tyttö joka saa nimen Taimi. Jossakin taustalla Suomi itsenäistyy ja suomalaiset sotivat keskenään. Mutta sodan kumu on vielä kaukana Hangosta.

Taimi kohtaa 1930-luvun lopun Hangossa Eeron. He viettävät pienen hetken suvea yhdessä. Ja kun kesä jälleen tekee tilaa syksylle, Eero komennetaan rintamalle. Talvisota syttyy. Taimin ja Eeron tarinan kautta piirtyvät esiin sukupolvien ja sukupuolien erot ja yhtäläisyydet aikana, jolloin maailma palaa. Lassila kuvaa kauniisti ja tarkasti sen, mikä jää sotakertomusten taakse piiloon.

Kesän kerran mentyä on romaani itsenäisistä naisista, rakkaudesta ja rakkauden loppumisesta sekä Hangosta, jonka menetys talvisodan loputtua kytkeytyy sekä Taimin että Eeron kohtaloihin. Lassilan kirja on myös loistelias tarina ajan kulusta, siitä miten kuvaan voi yrittää vangita jotakin, mikä kuitenkin väistämättä muuttuu, kuluu toiseksi. Kuin toisen ihmisen valokuva, jota kantaa mukanaan kuin muistoa, haavetta.

"Sana on kuin ilmapallo. Mitä suurempi se on, sitä enemmän siinä on tyhjää. Elämä, kuolema, aika, usko ja monet muut ovat sellaisia sanoja. Suuria sanoja on helppo sanoa niin kuin suuria lukujakin, mutta mitä suurempia ne ovat, sitä vähemmän ne merkitsevät. Hädin tuskin tajuaa paljonko on tuhat vuotta mutta siihen on helppo pyöräyttää perään nollia, jotka ovat täynnä tyhjää. Joutuu hetkessä niin kauas, että on ajan takana, siellä mitä ei ole edes olemassa, eikä koskaan ole ollutkaan. Minä en pidä suurista sanoista, pidän tavallisista sanoista, jotka ovat yksinkertaisia. Niillä voi puhua lapselle, koska tietää, mitä ne tarkoittavat. Pidän pienistä sanoista, sellaisista kuin sattuma, joka on jokapäiväinen tapaus. Sitä ei ehkä edes huomaa, se on vain se, mikä tapahtuu, mutta se on todellinen eikä pelkkä sana."

SULJE

"Nostalginen kesäromaani vie menneeseen maailmaan."
Helena Ruuska, Helsingin Sanomat 22.6.2017

"Lassila luottaa sanan voimaan. Hänen romaaninsa onkin sanataidetta parhaimmillaan. Hän on hyvällä tavalla vanhanaikainen eikä turhia kikkaile. Hän kaihtaa suuria sanoja. Pieni on kaunista." Jorma Melleri, Uusi Suomi 26.5.2017

"Kesän kerran mentyä on kieleltään upeaa luettavaa. Erityisesti aikaan ja sen kulumiseen liittyvät aforisminomaiset vastakohtaisuudet kiehtovat ja saavat maistelemaan lauseita uudemmankin kerran." Kirjan pauloissa -blogi 15.7.2017