Kreivin aikaan
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI, 140 × 210 MM 
  • 416 SIVUA 
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-757-6
  • MYÖS SÄHKÖKIRJANA

Raija Oranen

Kreivin aikaan

Ilmestyy 1.8.2017

OSTAprinted book

Kajaanin linnassa kasvaa 1700-luvun alussa Kaija Valpurintytär Keränen, jonka elämästä kehkeytyy yhtä poikkeuksellinen kuin hänen kauneudestaankin. Seikkailu alkaa, kun Ruotsin valtakunta käy ankaraa sotaa ja Venäjän keisari Pietari päättää tuhota sen itäisen osan, Suomen alueen, ja päästä Ruotsin valloitusmaiden läpi Itämerelle.

Viisitoistakesäinen Kaija joutuu lähtemään Kajaanista pakosalle. Hän yrittää ottaa kohtalon hallintaansa suunnatessaan laukkuryssän mukana kohti pohjoista. Hän ajautuu yhden miehen sylistä toiseen ja aina Vienaan asti, kunnes mitättömästä tulliriidasta syttynyt kahakka ja suuri sota kohtaavat Kajaanin linnan muureilla.

Kaijan hurjan tarinan kautta aukeaa näkymä kokonaiseen aikakauteen Suomen historiassa. Ja millaiseen aikakauteen! Rakkautta ja verta, intohimoa ja sotaa, Raija Oranen toden totta osaa kuvata minkä tahansa historiamme aikakauden verevästi ja vangitsevasti. Kreivi Brahen ääni kuuluu tarinassa voimallisena edelliseltä vuosisadalta, mutta hänen antamansa suoja on mennyttä. Tarinassa on kuitenkin sijansa myös anteeksiannolla ja toivolla, aurinko nousee tuhonkin jälkeen.

"Kasvaessaan Kaijasta oli tullut eräänlainen linnan prinsessa. Kaikki palvoivat ja hellittelivät tuota lasta, sotilaat rakentelivat hänelle leluja, puuseppä veisti pölkystä nuken ja jos jonkinlaisia eläimiä, piiat ompelivat räsyistä ja tilkuista nukelle hienoja hameita ja keittäjä kätki erityisiä makupaloja tyttöä varten.Ei ollut ihme tuon hellittelyn keskellä, että Kaijasta kehkeytyi oikea lumoojatar. Hän tiesi jo pienenä, että hymyllä sai enemmän kuin huudolla, ja pään kallistaminen oli vahvempi ase kuin jalan polkeminen. Kaija oppi mielistelemään taitavasti, mutta ei siinä ollut mitään vastenmielistä eikä äitelää, sen Emilia pani merkille. Kaijalta luontui suloisena oleminen aivan itsestään. Hän katsoi ihmisiä suoraan silmiin niin että karkeat sotilaatkin pehmenivät tuon tuijotuksen edessä. – Minä astun sisään, tyttö kuvasi itse tuota tapaansa."

SULJE

 

MUUTA TUOTANTOA