Kutsumus
  • LUOKITUS 70.9
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 140 x 210 MM 
  • 608 SIVUA + kuvaliitteet
  • ULKOASU TUOMO PARIKKA
  • ISBN 978-951-851-797-2

Kutsumus

Ilmestynyt 19.10.2017

OSTAprinted book

Helsinkiläinen papin poika Erkki Alaja on toiminut urheilun parissa käytännöllisesti katsoen koko elämänsä – ja uskomattoman monipuolisesti: urheilijana, liittotoiminnassa, kirjailijana, yrittäjänä, markkinointimiehenä, rahanhankkijana, kouluttajana, vaikuttajana, fanina... Teoksessaan Kutsumus Alaja kertoo oman elämänsä kautta, miten suomalainen urheilumaailma on vuosikymmenten aikana muuttunut. Kuinka ruskeiden kirjekuorten aika on vähitellen vaihtunut ammattimaisuuden aikakaudeksi.

Alaja käy rehellisesti läpi elämänsä vaiheita. Hän on käsittämätön tarinoiden ja anekdoottien runsaudensarvi. Miten Alajan Kiina-yhteyksien lopputuloksena lautaselle jäi vain Shanghain ankka? Millainen oli urheilumies Aatos Erkko? Minkälaista on olla jatkuvasti yhdessä identtisen kaksosveljen kanssa – ja eräänä päivänä alkaa elää ihan omaa elämää? Miltä tuntuu hypätä merirosvovoltti Bolliksen rekillä?

Alaja kertoo myös yli 30-vuotisen yrittäjätaipaleensa raadollisuudesta, kipupisteistä ja autuaallisuudesta, unohtamatta aloittelevan yrittäjän virheitä. Hän on suomalaisen urheilu- managerimaailman pioneereja ja avaa oman toimintansa kautta manageroinnin merkitystä. Liittojen sisäiset ja keskinäiset kiistat, harjoitusleirillä ruokansa retkikeittimellä väsäävät tulevat Euroopan mestarit tai rehellinen onni suuresta sponsorisopimuksesta – suomalainen urheilu on muuttunut ja sirpaloitunut, ja tämä muutos on vauhdittunut 2000-luvulla.

"Olimme Aution Maran ja Jokisen Jamen kanssa ostaneet heti alkuun Pekingissä kiinalaiset banjot, joita sitten kuljetimme mukana pitkin poikin Kiinaa. Jossain vaiheessa meitä alkoi ärsyttää näiden soittopelien raahaaminen, kun muutenkin tavaraa oli yllin kyllin. Päätimme päästä niistä eroon Nankingissa. Olimme kuulleet ennen matkaamme tarinan, jonka mukaan muuan suomalainen liikemies oli luullut ensi kertaa Kiinaan mennessään, että siellä ei käytetä vessapaperia ja oli siksi ottanut mukaansa omat varastot. Matkansa aikana hän oli kuitenkin huomannut, että Kiinassakin vessapaperia riitti. Hän jätti vessapaperinsa hotellihuoneeseensa, mutta lentokoneeseen noustessaan ne kiikutettiin hänelle. Muistimme tämän tarinan ja päätimme tehdä oman temppumme huolellisesti. Piilotimme banjot hotellihuoneidemme liinavaatekaapin perälle ja tukimme edustan tyynyillä. Tyytyväisinä saavuimme Nankingin lentokentälle, kunnes..."

SULJE