Lyhykäisiä
  • LUOKITUS 82.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI, 120 × 190 MM 
  • 107 SIVUA
  • RUNOSUOMENNOKSET JYRKI KIISKINEN
  • ULKOASU HELENA KAJANDER
  • ALKUTEOS KORTA STYCKEN
  • TEOS & FÖRLAGET -SARJA
  • ISBN 978-951-851-778-1

Lyhykäisiä

Ilmestynyt 9.6.2017

OSTAprinted book

Johan Bargum on jo viisi vuosikymmentä osoittanut olevansa novellistiikan mestari. Uudessa kirjoituskokoelmassaan Lyhykäisiä hän on ottanut käyttöön vielä lyhyemmän muodon: lyhimmät tekstit ovat parikymmentä riviä ja pisimmätkin vain muutaman sivun mittaisia. Mukana on muutama runokin.

Myös lyhykäisissä teksteissään Bargum loistaa. Ääneen sanomattomat tunteet asettuvat rivien väliin, ja tilanne tai kohtaus voi kannatella kokonaista elämänkohtaloa. Pikkupoika istuu autossa isänsä kanssa ja tajuaa isän valehtelevan. Mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Nuori mies odottaa rakastettuaan kesäisellä terassilla. Iltapäivän mittaan käy selväksi, ettei nainen tule – mutta mies odottaa ja alkaa vähitellen liueta olemattomiin. Eräässä kertomuksessa pariskunta istuu tutussa ravintolassa allekirjoittamassa avioeropapereita ja nainen päättää pidättää kyyneleitä – itkeäkseen tyhjässä, pimeässä lastenhuoneessa.

Kokoelma on Bargumille tyypilliseen tapaan ihmisen kokoinen yhdistelmä luopumisia, alkuja ja käännekohtia. Se myös muistuttaa meitä hymyssä suin mutta ehdottomasti elämän rajallisuudesta, merihevosten kauneudesta ja purjehtimisen tärkeydestä.

"Aurinko valaisi maiseman ja sen polte pakotti hiekkarannoilla liikkuvat ihmiset riisumaan vaatteitaan ja paljastamaan vartalonsa muotoja. Erilaisissa seuraleikeissä ja peleissä ilakoivat ihmiset, heidän jännittyneet lihaksensa, heittoon kiertyneet vartalonsa ja voima jalkojen uppoutuessa hiekkaan vangitsivat Ellenin huomion. Hän maalasi monia uransa hienoimpia teoksia. On helppo kuvitella hänet kulkemassa pää pilvissä ja jalat syvällä Forte dei Marmin hiekassa maan rytmeihin ja ympäröivään luontoon voimakkaasti eläytyen.'Minulla on aivan uusi tapa työskennellä. Kuulehan: painaudun sydämeni syvyyttä myöten hiekkaan kuullakseni maapallon sydämen lyönnit, ja niiden lyöntien rytmin mukaan tartun väreihin varmana ja vapaana, myös tietysti viivoihin. Mitä siitä tulee, en tiedä, joka tapauksessa jotakin ihmeellistä.'Pienet pohjat oli helppo kantaa mukana rannalle, jonne hän päivästä toiseen levitti telineensä, värinsä ja maalarinvarjonsa. Osan tarvikkeista sai pidettyä suojassa pienissä rantamajoissa. Mielessäni näen hänet kuumassa auringossa raukeana katselemassa ja tarkkailemassa pelaavia ja leikkiviä ihmisiä. Sitten hän maalasi pieniä töitä palettiveitsellä, Pallopeli-aiheitaan. Juuri näitä pelaavia ja leikkiviä ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Näissä töissä hän kuvasi yksinkertaisesti ja onnistuneesti ihmisvartalon liikkeen vapautta. Kuten Gordon jo aiemmin totesi, Ellenin tapa kuvata liikettä oli nerokas. Hän osasi kuvata laatuja, jotka liikkeessä olevasta vartalosta välittyvät. Monet näistä selvästi liittyivät myös Gordoniin, sillä Ellen kirjoitti erääseen pieneen lihaksikasta ja vahvasti liikkuvaa miestä kuvaavaan grafiikanvedokseen: 'i like this – it is you.'"

SULJE

"Bargumin runojen luontokuvissa kaihomieli ja kielen kauneus kohtaavat vaikuttavasti ja ajattomasti." Risto Löf, Keskisuomalainen 19.7.2017

"Bargumin taika lienee hänen varsin eleettömissä teksteissään, jotka onnistuvat kuitenkin samalla olemaan hyvin tarkkanäköisiä. Ne kertovat paljon enemmän kuin äkkiseltään vaikuttaisi. Lisäksi Bargum kirjoittaa hyvin kauniisti, vaikka kieli onkin aika suoraa ja korutonta." Lukuisa-blogi 30.7.2017

"Niin kauniita ovat Bargumin tekstit, ja yksittäiset lauseet, että niitä täytyy lukea yhä uudestaan. Mieli tekisi kirjoittaa niitä muistiin, mutta ei viitsi, kun siitä täyttyisi pieni muistikirja ja samalla jo hankkisi koko kirjan omaan hyllyyn uudelleen luettavaksi." Pieni kirjasto -blogi 11.7.2017

"Rakastan Bargumin teksteistä henkivää rauhaa ja viisautta. Ne ovat kuin iäkäs tammi, meren horisontti tai se surumielinen tunne, joka valtaa mielen syksyn lähestyessä ja kesän jäädessä taa. Miten taidokkaasti Bargum saakin käärittyä nämä minimalistiseen ilmaukseen. Miten vähällä voi välittää lukijalle niin paljon tunnetta, joka valtaa tämän niin täysin, että pakahduttaa. On kaihoa, surua ja huumorinpilkettä, joka nostaa suupielet hymyyn ihan kuin salaa. On hetkiä, jotka voisi maalata tauluksi tai vangita kameran muistikortille, mutta joiden äärellä kuitenkin tuntuu paremmalta vain olla hiljaa." Kannesta kanteen -blogi 6.8.2017