Dareioksen kirja
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 448 SIVUA
  • ULKOASU JUSSI KAAKINEN
  • ISBN 978-951-851-761-3

Dareioksen kirja

Ilmestynyt 28.8.2018

OSTAprinted book

Benjamin Aamoksenpoika on palvellut jo kolmea Persian suurkuningasta korvana, uskonnollisena vakoojana. Ben on kiertänyt koko tunnetun maailman, ja tällä kertaa suurkuningas Dareios lähettää hänet Jooniaan. Kreikkalaiset ovat kapinoimassa, ja kiivaimmat lietsovat kaupunkeja irtautumaan Persiasta. Helleenien aivoituksissa ei kuitenkaan tunnu olevan mitään johdonmukaisuutta. Matkaan siis!

Mutta Kreikka ei avaudu helpolla. Kun oraakkeleista ei saa mitään irti ja luolassa asuva risupartainen tietäjäkin on liikanimensä mukaisesti "hämärä", Ben ajautuu mukaan kreikkalaiseen symposion-kulttuuriin. Näissä pidoissa Ben oppii kreikkalaisten omituisista tavoista ja uskomuksista ja tutustuu myös kiusaavan kiinnostaviin hetairoihin. Kuninkaan korva huomaa kierojen kreikkalaisten kannattavan tyranniaa yhtenä päivä ja demokratiaa toisena – mikä vain parhaiten kaupunkien tai ryhmien etuja kulloinkin palvelee.

Kolmen kuninkaan luotettuna, vuosikymmeniä eri kansoja vakoilleen Benin sisällä on salaisuuksia salaisuuksien päällä, ja pian Joonian-retken jälkeen menneisyys saavuttaa hänet. Yhden valeen, yhden puolitotuuden, yhden vaikenemisen tähden Ben odottaa vankeudessa tuomiotaan, jota ei jostain syystä kuulu. Ainakin sormet ja kieli leikataan, se näyttää varmalta.

"Viereisen sohvan kookas herra seurasi Benin tutkiskelua kiinnostuneena ja tarjoutui selittämään. Paramonos, Ben sai poimittua hänen nimekseen. Joka suullisessa tuli olla enemmän leipää kuin lihaa ja joka maljassakin enemmän vettä kuin viiniä, propomaa toki lukuun ottamatta, sillä joonialaiset pitivät kohtuutta korkeana hyveenä ja välttivät hybristä. Vieraat kurottivat kaulaa kuullakseen, mistä kuninkaan uskotun kanssa keskusteltiin, ja nyökyttelivät hyväksyvästi selitykselle.

Hybris, eikö Herakleitoskin varoittanut siitä? Luolan viisas ei tosin tarkoittanut malttia juhlapöydässä, mutta korosti kohtuullisuutta yhtä kaikki. Entä viini, josta Paramonos mainitsi, eihän sitä ollut tarjolla lainkaan! Herkkujen painikkeeksi oli vain vettä, raikasta sinänsä ja miellyttävästi yrteillä maustettua, mutta vettä se vain kuitenkin oli."

SULJE