Sanoinkuvaamaton
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 186 SIVUA
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ALKUTEOS UNNAMEABLE
  • SUOMENTANUT CAJ WESTERBERG
  • BAABEL -SARJA
  • ISBN 978-951-851-769-9

Sanoinkuvaamaton

Ilmestynyt 7.1.2019

OSTAprinted book

Samuel Beckettin vuonna 1953 ranskaksi ja 1958 englanniksi julkaistu romaani Sanoinkuvaamaton (L'Innommable; The Unnamable) on löyhän "trilogian" kolmas osa, jonkinlaista jatkoa teoksille Molloy ja Malone kuolee. On selvää, että tätä trilogiaa ei voi päättää, ei ehkä ole tarkoitettu sellaiseksi, ja se onkin teoksen eräs sanoma.

Sanoinkuvaamattoman monologin nimetön sankari on ehkä ihminen. Jonkinlaisessa epäpaikassa puhuva hahmo yrittää rakentaa itselleen sijaintia, ulottuvuuksia, ajatuksia, tunteitakin ehkä. Beckett on riisunut romaanistaan kaiken romaanimaisen: juonta ei ole, ei tunnistettava tilaa, sivuhenkilöt Mahood ja Worm saattavat hyvinkin olla puhujan kielen tuotosta – kuten tämä itsekin.

Mitä jää jäljelle? Kirjan sankarin tukehduttavasta tilanteesta löytää huumoria, riemua ja lohtua, niin ankarasti Beckett pyrkii kohti ainakin erästä totuutta ihmisestä.

Beckett etsii ja löytää ihmeellisen paikan kielen, ihmisen ja olemassaolon välissä. Hiljaisuus, ehkä kuolema, on lupaus, joka lunastuu pian, aivan pian, ehkä jo seuraavan lauseen jälkeen. Mutta elämä tuntuu jatkuvan. Beckettin sankarin yritys kuvata sanoin kuvaamatonta on yksi merkittävimpiä kysymyksiä ihmisenä olemisesta 1900-luvun kirjallisuudessa.

"ne ovat sanoja, muuta ei ole, täytyy jatkaa, siinä kaikki minkä tiedän, ne ehtyvät, sen tiedän, tunnen että ne jättävät minut, koittaa hiljaisuus, hetkeksi, joksikin aikaa, tai koittaa minun hiljaisuuteni, se joka pysyy, joka ei ole pysynyt, joka pysyvästi pysyy, silloin se olen minä, täytyy jatkaa, en voi jatkaa, täytyy jatkaa, minä jatkan, sanoja täytyy sanoa, niin kauan kuin niitä on, täytyy sanoa, kunnes ne löytävät minut, kunnes ne puhuvat minulle, outo tuska, outo lankeemus, täytyy jatkaa, ehkä se on jo tehty, ehkä ne ovat jo puhuneet minulle, ehkä ne ovat kantaneet minut tarinani kynnykselle, ovelle joka avautuu tarinaani, hämmästyisin, jos se avautuisi, siinä minä, siinä hiljaisuus, siinä missä olen, en tiedä, en saa koskaan tietää, hiljaisuudessa ei tiedä, täytyy jatkaa, en voi jatkaa, minä jatkan."

SULJE