Tellervo
  • LUOKITUS 84.2/99
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 240 SIVUA
  • ULKOASU JANI PULKKA
  • ISBN 978-951-851-823-8

Tellervo

Ilmestynyt 5.10.2018

OSTAprinted bookebook

Tellervo elää "elämänsä parasta aikaa" ja päättää haluta löytää parisuhteen. Tilanne alkaa kehittyä, kun Tellervo tarttuu amerikkalaisen ihmissuhdekouluttajan Rory Rayen oppeihin ja muuttuu"magneettiseksinaiseksi".

Tavin ensimmäinen romaani on ilmitasoltaan parisuhteen haaveilusta ja deittailusta kertova kirja mutta samalla Tellervon ja hänen ystävänsä auki- ja läpikirjoitus hurjalla tavalla. Se on läheisyyden etsinnän paljaaksi kirjoittamista, koomiseen ja traagiseen asti menevällä tavalla. Kirja tutkii, mitä tapahtuu kun parisuhteen etsintään ja seurusteluun liittyvästä viihdekirjallisuuden rakenteesta rakentuukin kielellisesti aito ja kirjallinen.


Henriikka Tavin kiusallinen aikalaisromaani Tellervo kertoo itsensä ja toisen ihmisen vimmaisesta tutkimisesta, etsimisestä ja kadottamisesta. Tavin kielessä yhdistyvät proosa ja runo ja jokin aivan muu, sanojen ja lauseiden sisäisiä voimia havainnoiva liike, ilmaisun paljaaksi tekeminen. Toteavan, konkreettisen ja tasaisesti maailmaamme tutkivan kerronnan avulla romaani onnistuu koko ajan lipeämään käsistä yhtä vikkelästi kuin Tellervon vaihtuvat kumppanit. Se nolostuttaa, kiehtoo ja liikuttaa samaan tapaan kuin toisen ihmisen lähelle meneminen.

"Tellervolla oli aina ollut ystävä. Ei hän erityisesti ystävästä pitänyt, mutta ystävä oli hyvä olla olemassa. Ystävän kanssa saattoi
jakaa kokemuksia. Ystävä tarjosi vertailupintaa.

Tellervossa ja ystävässä oli paljon samaa. He olivat samanikäisiä, saman pituisia, liikuntaa harrastavia, ruokavalioonsa huomiota kiinnittäviä naisia. Ystävän tyyli oli ehkä varmempi, mutta Tellervo onnistui välillä yllättämään. Myös ystävä opiskeli työn ohessa kolmatta tutkintoaan. Molemmilla oli puolipitkät hiukset. Kummankin elämää hallitsi pelko.

Oli päiviä, jolloin pelko täytti heidän torsonsa. He eivät osanneet oikein puhua siitä toisilleen, mutta tunteet matkustavat aina ruumiista toiseen. He tunsivat samaa tunnetta. He eivät osanneet sanoa toisilleen minua pelottaa, vaan heidän puheensa täyttyivät kaikenlaisista toiveikkaista fantasioista, joiden avulla he torjuivat pelkoa. Ehkäpä lääke tunteeseen olisi mies. Mies suojelisi heitä. He puhuivat miehistä ja yrittivät tällä tavalla karkottaa tunteen. Ehkä se ei ollutkaan tunne."

SULJE