Sinusta roikkuu valoa
  • LUOKITUS 82.2
  • SIDOTTU, YLIVETO
  • 148 × 207 MM 
  • 100 SIVUA 
  • ULKOASU MARIKA MAIJALA
  • ISBN 978-951-851-918-1

Sinusta roikkuu valoa

Ilmestynyt 24.1.2019

OSTAprinted bookebook

Nainen puhuu puolisolleen, puoliso puhuu naiselle, lapsi puhuu ja he puhuvat lapselle. Ihmiset ovat riippuvaisia ja riippuvat toisissaan, mutta liikkuvat myös yksin, irrallisina, ja hahmottavan kielen ja puheen kautta niin itseään kuin toista.

Liukuminen tekijästä kohteeksi, haluajasta antajaksi ja hoitajaksi vaihtuu, muuttuu ja palaa. Runoissa näkyy koskettaminen ja toiselle aukeaminen, unen ja toiston kuviot, tahtomattaan tallominen. Ja vaikka putoaminen ei johdu toisesta, voi toiseen silti pudota.

Miira Luhtavaaran toinen runokokoelma tutkii intiimejä ihmissuhteita: vanhemmuutta, parisuhdetta, aistillisuutta ja lapsen havaintoja. Se etsii kieltä ja ilmaisua, joka on vapaa näitä ikuisia aiheita ympäröivästä puheentavasta. Mihin kieli takertuu, mitä se väistää tai hylkii? Millainen olemus on halulla, tai halun jälkeisellä tilalla? Tottumus on vahvaa, mutta silti ”mikään ei pysy huulilla. // Silti et lopeta turhaan.”

 

 

"Olen kiinnittynyt sinuun kuin hakaneuloihin, pihteihin ja kylmään veteen. Olen tottunut siihen, että lohtu sijaitsee sinussa. Kun etsii tarpeeksi kauan, löytää käteen sopivan kiven. Jokin lämmin ajatus sulattaa yksinäisiä lihaksia autiolla saarella, tekee sulaa vahaa sellaisestakin, mikä ei ole sulaa vahaa.”

SULJE