Suurenmoinen huviretki
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM 
  • 256 SIVUA 
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-861-0

Suurenmoinen huviretki

Ilmestynyt 13.2.2019

OSTAprinted bookebook

Suurenmoinen huviretki on armoton matka halki maailmanhistorian, kertomus turkulaisesta teologian opiskelijasta ja runoelma ihmiskunnan viimeisistä hetkistä. 

Omaelämäkerrallinen sekoittuu historialliseen, rujo kauniiseen, tavanomainen tarunomaiseen ja suomen kieli kielten baabeliin villissä puheen vyöryssä, elämän mittaisessa virkkeessä, jota vanhus suoltaa koiralle maakuopan pohjalla.

Vanhuksen puheista käy ilmi, että hän on opiskellut Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa, saarnannut varusmiehille Jumalan sanaa Turun saariston tykistölinnakkeilla, palvellut CIA:ssa Berliinin muurin murruttua, taistellut Thermopylain solassa ja matkustanut Saksanmaalla kolmikymmenvuotisen sodan aikoihin. 

Matkan aikana yksilön rajat hälvenevät ja etualalle nousee kieli: ajasta, paikasta ja identiteetistä toiseen virtaava, syvästi inhimillinen ääni, joka kantaa monenlaista elämän rojua ja jolle mikään auringon alla ei ole vierasta. 

Suurenmoinen huviretki vie lukijansa runouden ja proosan harvaan kuljetulle rajavyöhykkeelle. Se karttaa vakiintuneita luokitteluja, hyödyntää suvereenisti runon ja romaanin keinoja ja rakentaa niistä oman kirjallisuudenlajinsa.

 

 

pahaa pelkään, buddy boy, että me emme ole mikään kaunis näky, silmäm-me ovat revähtäneet apposen ammolleen ja kitamme ovat järkytyksestä ymmyrkäisinä, repaleiset siipemme tärisevät aivan, kun tuijotamme eteemme ja katselemme kuinka historia marssii ohitsemme, vaikka eihän se marssi, sen liikehdintä on huomattavasti turbulentimpaa kuin hyvin harjoitetun sotaväenosaston äkseeraus pruukaa olla, asia on sillä lailla, että siinä missä joku kaunosielu akateemikko saattaisi havaita tapahtumien ketjun taikka järjellisen kertomuksen näemme me yhden ainoan kaikkialle levittyvän katastrofin, joka alituiseen kasaa rojua rojun päälle ja ulostaa jätöksiään jalkojemme juureen, kuin pyörremyrsky olisi iskenyt supermarkettiin, raastanut vaippahyllyt kattopalkkien kanssa taivaan tuuliin, sekoittanut Dijon-sinappia kirnupiimään, mäntysuopaa pyökkipuun savussa paahdettuihin maltaisiin ja vuoden virallisen kesähitin pauhatessa romauttanut sen kaiken tänne meidän kaivantoomme yhdeksi löyhkääväksi mäskiksi, turha siinä on hamuta povitaskusta K-Plussa -korttia tai lentoparkin etuseteliä, et sinä niillä mitään tee, parasta vain tunkea kankku syvemmälle kaninkoloon, kiskoa keuhkopussiin napalminkatkuista aamuyön ilmaa ja luritella rakkaalla äidinkielellä, tai vaikka desperantoksi, kaikesta siitä, mikä meitä ympäröi ja palttoollansa syleilee,” 

SULJE