Ihminen on herkkä eläin
  • LUOKITUS 84.2
  • NIDOTTU, LIEPEET
  • 140 × 200 MM 
  • 208 SIVUA 
  • ULKOASU ULLA DONNER
  • SUOMENTANUT LAURA JÄNISNIEMI
  • TEOS & FÖRLAGET -SARJA
  • ALKUTEOS:
  • MÄNNISKAN ÄR ETT KÄNSLIGT DJUR
  • ISBN 978-951-851-838-2

Ihminen on herkkä eläin

Ilmestynyt 26.1.2018

OSTAprinted bookebook

Rafael Donnerin esseekokoelma alkaa tekstillä, jossa hänen isänsä Jörn Donner makaa leikkauspöydällä. Sydäntä operoidaan, ja riskit ovat suuret. Potilas jää henkiin, ja teksti pohdiskelee heikkoudeksi muuttunutta vahvuutta – muutosta, jonka me kaikki joudumme kokemaan. Nuori Donner kuulee ääniä, mieleen vyöryy tunteita. Ne puhuvat juuri silloin kun haluavat, eikä niitä voi hallita. Niitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta voi turvautua kiertotiehen ja kuvailla tuon kakofonian syntymistä: häpeää siitä, että tuli kuristettua kukko lihan himon kasvettua liian suureksi. Hulluutta, joka valtasi mielen Espoon poliisin juoppoputkan yksinäisyydessä. Ylpeyttä, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa 1995. Itsevarmuutta, joka palasi nimenmuutoksen myötä.

Rafael Donnerin tekstit ovat hyvin henkilökohtaisia, täynnä mielenkiintoisia ja humoristisen teräviä havaintoja sekä hänen omasta sisäisestä maailmastaan että ulkomaailmasta. Hän kuulee ääniä – ja me kuulemme hänen äänensä. Se on voimakas ja omaperäinen. Kuuntele!

"Niinpä kuristin kukon. Se ei ollut kylmä niin kuin kalat vaan lämmin, kuin kissa tai koira. Lämmin kuin ihminen. Mutta pahinta ei ollut lämpö, pahinta olivat silmät. Kukko ei katsonut minua kuin eläin, vaan se katsoi minua. Muutaman sekunnin me puhuimme samaa kieltä – tunteiden kieltä. Kukko tiesi kuolevansa; sinä tapat minut, se sanoi minulle, ja minä vastasin katseellani: Niin tapan. Anna anteeksi. Muistan miten kukon silmät sulkeutuivat hitaasti. En unohda sitä koskaan. Tuo pieni lintu, jonka ystävät olivat paenneet metsään ilman sitä, sulki silmänsä viimeisen kerran."

SULJE

"[T]eos luo koskettavia kuvia erään nuoren elämästä."
Risto Löf, Keskisuomalainen 12.2.2018

"Rafael Donnerista kuullaan vielä paljon. Tämä on vasta alkua!"
Eero Marttinen, Kaleva 7.5.2018