Ilias lapsille
  • LUOKITUS L84.2
  • SIDOTTU, YLIVETO
  • 165 × 220 MM 
  • 180 SIVUA, NELIVÄRIKUVITUS
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-672-2

Ilias lapsille

Ilmestyy 31.8.2018

OSTAprinted bookebook

Länsimaisen kirjallisuuden starttipistooli, Homeroksen Ilias, on pistämätön tarina Troijan kymmenvuotisen sodan loppuvaiheista. Teos on kiehtonut lukijoita yli kaksi ja puoli tuhatta vuotta. Se pitää sisällään jännitystä, rakkautta, urhoollisia sankareita ja hurjia taisteluja. Moni keskustelee Iliaasta sujuvasti, mutta ihan kaikki heistä eivät sitä välttämättä ole lukeneet. Viimeistään nyt kannattaa!

Arto Kivimäen Ilias lapsille kertoo suorasanaisesti ja jännittävästi Troijan ja Akhilleuksen kohtalon päivistä. Mika Launiksen ihana kuvitus herättää tämän historian ja tarun loistokeitoksen eloon. Kymmenen vuotta kreikkalaiset ovat sotineet Troijan kaupungin edustalla valloittamatta kaupunkia. Ikään kuin se ei olisi tarpeeksi, heidän suurin urhonsa Akhilleus on pahanlainen tuittupää ja äkäpussi. Minkälaisiin juonitteluihin on ryhdyttävä kaupungin valloittamiseksi, mitä muurin toisella puolella sodasta ajattelevat kuningas Priamos tai hänen poikansa Hektor? Homeroksen tarinoiden suuri arvo on niiden perustavanlaatuinen inhimillisyys ja moniulotteisuus. Ilias on myös tarina inhimillisestä heikkoudesta ja siitä, kuinka vihollisetkin voivat ymmärtää ja kunnioittaa toisiaan.

Ilias lapsille sopii nimensä mukaisesti lapsille, mutta myös esimerkiksi nuorille, aikuisille sekä vanhuksille.

"Mutta kun aurinko laski ja pimeä peitti maan, kreikkalaiset asettuivat nukkumaan laivan touvien luokse, ja kun sarastuksen jumalatar levitti taivaalle pitkät ruusunpunaiset sormensa, he lähtivät matkaan, ja Apollon lähetti heille myötätuulen. He nostivat maston ja levittivät valkean purjeen. Purjeen pullistuessa alkoi tumma vesi vaahdota ja kokasta kuulua kova kohina. Tien teki itselleen vesien yli kiitävä laiva. Pian kreikkalaisten lähetystö oli takaisin laivaleirin rannassa. Miehet kiskoivat laivan hiekalle ja tukivat sen kyljet puisilla pönkillä, lähtivät sitten omien laivojensa luo, kukin omalle majalleen. Mutta yksi se vain murjotti päivästä toiseen: laivojensa luona istui Akhilleus, nopsajalka, Peleuksen poika, ei mennyt toisten sankarien tavoin kokouksiin hankkimaan puheillaan kunniaa, ei mennyt taisteluun kertaakaan vaikka kaipasi taistelun melskettä niin että sydän räytyi."

SULJE