Pilviä maailmanlopun taivaalla - Leena Krohnia lukiessa
  • LUOKITUS 84.2 / 86
  • NIDOTTU, LIEPEET
  • 130 × 197 MM 
  • 224 SIVUA 
  • ULKOASU JANI PULKKA
  • ISBN 978-951-851-469-8

Pilviä maailmanlopun taivaalla - Leena Krohnia lukiessa

Ilmestynyt 29.3.2018

OSTAprinted bookebook

Leena Krohnin tuotanto ulottuu 1970-luvulta tähän päivään. Lasten- ja nuortenkirjoja, romaaneja, novelleja ja esseitä julkaissut Krohn on yksi käännetyimmistä kirjailijoistamme. Hänen kirjoistaan on syntynyt kokonainen rihmasto merkityksiä, vertauksia, kuvia. Krohnin kirkas proosa luotaa olemassaolomme peruskysymyksiä, suhdettamme todellisuuteen, moraaliin sekä tuleviin mahdollisiin maailmoihin.

Pirjo Lyytikäinen on tutkinut Krohnin tuotantoa pitkään. Pilviä maailmanlopun taivaalla käsittelee lumoavasti Krohnin tuotantoa kokonaisuutena mutta keskittyy 2000-luvulla julkaistuihin kirjoihin. Lyytikäinen kutoo joukkoon myös kiinnostavia rinnastuksia maailmankirjallisuuden klassikoihin, esimerkiksi Sartren Inhoon. Esseet liikkuvat erityisesti Krohnin satiirien maailmoissa ja kartoittavat niin kuvauksen keinoja, tunneilmastoa kuin Krohnin suuria teemojakin: ihmiskohtaloita ja ihmiskunnan sekä luonnon tilaa. Lyytikäinen kirjoittaa hurmaantuneesti, kauniisti ja täsmällisesti.

Krohn-esseiden viisas ja kirjallinen tyyli kuljettaa jo Krohninsa tuntevia yhä uusille poluille, ja kirjailijaa vähemmän tunteville se avaa kokonaisen maailman.

"Pilvet ja taivaan ilmiöt keräävät Hotel Sapiensissa symbolisia merkityksiä myös Krohnin aiemman tuotannon valossa. Monissa hänen teoksissaan toistuvat äärettömyyden ja tyhjyyden kuvat, milloin renkaat, äärettömyyden merkit (apeiron) tai ouroboros, häntäänsä pureva käärme. Vaikea on olla tulkitsematta seuraavaa näkyäkin uudeksi versioksi tällaisesta kuvasta, vaikka Hotel Sapiensin lopussa avaruuden muukalaiset saapuvat tällaisilla aluksilla: 'Kerran, maatessani selälläni paikkakunnan korkeimman kukkulan, Peevelinvuoren, kalliolla, näin renkaan, kuin kultaisen kihlasormuksen, joka kiiti halki taivaan sateenkaaren väreissä salamoiden. Katselin sitä kauan. Sen keskellä oli pimeä reikä. Tuon renkaan jälkikuva nousee yhä toisinaan kaikessa täsmällisyydessään unien tiheydestä.' Sateenkaaressa on elämän värit ja elämä tai universumi on ääretön niin kuin rengas on jatkuva, vailla alkua ja loppua. Samalla värejä salamoiva elämä kehystää toista ääretöntä, tyhjyyttä ja pimeyttä. Keskellä on yö ja kuoleman musta aukko. Ehkäpä näin myös teoksen lopun avaruusalukset voivat lukijan silmissä muuttua symboleiksi."

SULJE