Sarana
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI, KUVALIITE
  • 140 × 210 MM 
  • 301 SIVUA 
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • MAALAUKSET KATARIINA SOURI
  • ISBN 978-951-851-842-9

Sarana

Ilmestynyt 5.3.2018

OSTAprinted bookebook

Marraskuussa 2016 Katariina Sourille lausutaan raju diagnoosi: "Sinulla on persoonallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö." Lääkereseptit käsissään Souri on aluksi järkyttynyt, sitten epäuskoinen. Entä jos diagnoosi on väärä? Uskallanko alkaa syödä vahvaa lääkitystä, muutunko minä, menetänkö luovuuteni? Tuosta päivästä alkaa Sourin hätkähdyttävän rehellinen tarina yhdestä vuodesta, keski- iän taitekohdasta, yrityksestä tulla siksi joka on, ilman lääkkeitä, alkoholia, keskellä mielialojen heilahteluita. Värikkään ja kiehtovan henkilöhistorian lisäksi se avaa ajankohtaisia pohdintoja lääketeollisuuden sanelemasta terveydenhoitopolitiikasta ja mielialalääkkeiden runsaasta käytöstä Suomessa.

Kirja kuvaa myös taiteilijan työtä, ja se on kuvitettu Sourin maalauksilla. Marraskuusta 2016 marraskuuhun 2017 ulottuvan jakson aikana Souri kohtaa myös toisen suuren haasteen: hänen iäkäs isänsä on viety Norjaan, pois tyttärensä läheltä. Isän kautta Souri avaa kipeää tekevän tarkasti omaa lapsuuttaan, naiseksi kasvamista ja luopumista. Sarana on syvä, hauska ja huimaavan suora kirja siitä, mitä tapahtuu kun avaa itsensä kaikille mahdollisuuksille – kun katsoo itseään terävästi ja lämmöllä, näkee itsensä ja muut.

"Projektorin kuvakaruselli nytkähtää eteenpäin ja diakuva vaihtuu jälleen raksahtaen. En muista nähneeni seinälle heijastuvaa kuvaa koskaan aiemmin. Tuijotan sitä ja hetkeksi ajatus pysähtyy, huone hiljenee. Ehkä joku sanoo jotakin, mutta minä en kuule mitään. Otos on 60-luvun lopulta, isäni sisaren silloisesta olohuoneesta. Raitakuosisessa sohvaryhmässä istuu isäni ja äitini sekä muita sukulaisia. Puisella sohvapöydällä on drinkkilaseja, kyseessä jotkin illanistujaiset. Huomioni kiinnittyy kuvan etualalla seisovaan alle vuoden ikäiseen tyttöön jolla on jalassaan valkoiset nahkatöppöset. Hän pitää kiinni pöydän reunasta ja on kääntynyt katsomaan kameraa. Ilme on hämmästynyt. Pieni suu hieman raollaan. Siinä minä olen, häkellyttävän elävän oloisena heijastuksena suoraan edessäni. Tuijotan kohti ihmetyksen suurentamilla, vaaleanvihreillä silmilläni, aivan kuin olisin läsnä samassa huoneessa. Katson itseäni 47 vuoden takaa, ja taakse, kumpaankin suuntaan samanaikaisesti."

SULJE