Se jokin ”kuule härkäpapusi rapisevan
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM 
  • 304 SIVUA 
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-833-7

Se jokin ”kuule härkäpapusi rapisevan"

Ilmestynyt 12.4.2018

OSTAprinted bookebook

Puutarhaoppilaitoksen rivipuutarhuri Herman Aleksandria Konstanttius – ituviiksinen viherpeukalo – törmää tämän tästä kummallisiin seikkoihin kotisaarellaan. Vuoren juurella elelevät tavalliset taatelintallaajat ja uppiniskaiset veronmaksajat, kun taas vuoren huipulla elämöi parempiosaisten joukko, joka tuntuu tietävän jotakin perustavanlaista. Sillä jokin saarella on toisin, jotakin on tapahtumassa. Puutarhuri Herman ryhtyy penkomaan asiaa. Apureina tai vastavoimina laukkaavat muun muassa sikalanhoitaja, suurtalouskeittäjätär Katariina Gön Kukkenheim, Veli Cus Cus Wallenheimi (Gongoloksen luostarilaitoksen vanhempi vaihto-oppilas) sekä Marja- Liisa Skumban johtama naiskolmikko. Varastettuja kronikoita, demokratian mätänemistä, maailmanlopun ennustuksia ja härkäpapujen rapinaa ei tästä seikkailuromaanista ja moraliteetista puutu.

Rätön vuolas, villi ja nerokas kerronta on kaikessa runsaudessaan jo tarina sinänsä. Puhumattakaan ilmat pihalle iskevästä dialogista. Se jokin – "kuule härkäpapusi rapisevan" on villin seikkailukirjallisuuden, pullistelun ja pullisteluparodian sekä kokeilevan proosan klassikko heti ensisivuiltaan alkaen.

"Naiset jähmettyivät hierontakoppi nro: 4:n kosteudessa tuijottamaan näkyä, jonkalaista eivät olleet vielä eläissään nähneet, eivät naistenlehtien sivuilla, eivät hiostavien päivänokosten levottomissa unissa. Puppe Pilinius Päärsson, ammattihieroja ja fysioterapeutti seisoi rennon itsevarmana hierontapöydän luona kuin antiikin veistos. Korallinvalkea iho pingottui puolialastoman puolijumalan jaloperäisten luiden ympärille kuin vuoripurojen hiomille kiville laskostuva kuunsäde. Pilaristen reisien täyteläisyys uhkui voimaa, ja rentoina kyljiltä erkanevat käsivarret laskeutuivat kupeille väkevinä, mutta silti aistikkaan hillittyinä, ja olivat kuin luodut kantamaan raskaankin taakan turvallisesti sateensuojaan ja puolustamaan yössä vaanivilta vaaroilta. Litteä, mutta silti niin kumpuileva vatsa, jossa pienen pieni napakin, kantoi mahdikkaiden hartioiden linjakasta taakkaa painottomana kuin taivas pilviänsä, eikä rintalihasten mahtipontisuus ollut suinkaan uhkaava, vaan kutsuvan lämmin ja niiden uomaan painuva voimanvako kuin rauhansola sotaisten linnoitusten notkelmassa. Puppe Pilinius Päärsson oli jotakin muuta, muuta kuin muut, enemmän kuin toiset, paljon, paljon enemmän; hän oli Jumalten suosikkiveistos. – Gymnasiumin luvattomat neitseet, Marja- Liisa Skumbba puhalsi."

SULJE