Hyvää joulua, Jeeves! - Jeeves-tarinoita 3
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, YLIVETO
  • 140 × 210 MM
  • 576 SIVUA
  • ULKOASU CAMILLA PENTTI
  • SUOMENTANUT KAISA SIVENIUS
  • ISBN 978Ž951Ž851Ž417Ž9

Hyvää joulua, Jeeves! - Jeeves-tarinoita 3

Ilmestynyt 21.9.2011

OSTAprinted book

Miljoonien rakastamat hahmot Bertie Wooster ja palvelijansa Jeeves ovat tuttuja sekä Wodehousen kirjoista että niistä tehdystä tv-sarjasta. Jeeves-tarinat kokoavat loistavan hauskat kertomukset suomenkielisiin niteisiin! Mukana on sekä aiemmin suomentamattomia että uudelleen suomennettuja kertomuksia. Jeeves-tarinoiden päähenkilö, uusavuton ja katastroŸaltis mutta hyväsydäminen brittiaristokraatin arkkityyppi Bertie Wooster selviytyy neuvokkaan herrasmiespalvelijansa Jeevesin avulla päivittäisistä kommelluksista. Tällä kertaa kiistaa aiheuttaa muun muassa joulumieli. Jeevesin harmiksi Bertie peruu uhkapelimatkan Monte Carloon ja vaatiikin Agatha-tädin painostuksesta joulunviettoa kotikartanossa kera Sir Roderick Glossopin. Tästä ei hyvä seuraa. Joulu on pilalla. Vai hoitaako Jeeves jälleen asiat parhain päin? Ollapa kaikilla oma Jeeves!

Olin paraikaa ahtamassa naamaani aamiaista ja kahvin ja savusillien vahvistamana päätin kertoa ikävät uutiset Jeevesille viipymättä. Niin kuin Shakespeare kirjoittaa: jos jotakin aikoo, niin tehköön, ja sillä saletti. Kuoma kyllä pettyisi ja mahdollisesti tulisi jopa pahoille mielin, mutta piru vie, ripaus pettymystä silloin tällöin pitää miehen tiellä. Saa tajuamaan, että elämä on kovaa ja otettava tosissaan.
– Jaha, Jeeves, sanoin.
– Niin?
– Kotiamme on kohdannut lady Wickhamin lähettämä kirje. Se on kutsu viettämään joulunaika Skeldingsissa. Joten ryhtykääpä pakkaamaan tarvikkeitani. Lähdemme matkaan 23. päivä. Useita frakkeja, Jeeves, mutta myös jokunen juoheva maalaispuku päiväkäyttöä ajatellen. Arvioni mukaan viivymme talossa jonkin aikaa.
Syntyi hiljaisuus. Tunsin Jeevesin jäätävän katseen, mutta paneuduin paahtoleipäni marmelointiin, enkä suostunut kohtaamaan sitä.
– Olin ymmärtänyt teidän maininneen, että tarkoituksemme oli lähteä Monte Carloon heti joulun jälkeen.
– Tiedän. Mutta se oli silloin. Nyt ovat suunnitelmat muuttuneet.
– Selvä on.
Samassa soi puhelin ja pani sopivasti pisteen hetkelle, joka muuten olisi voinut käydä epämukavaksi. Jeeves nosti luurin.
– Niin?... Toki, rouva… Aivan, rouva. Yhdistän herra Woosterille. Hän ojensi laitteen minulle.
– Rouva Spenser Gregson soittaa.
Tiedättekö, aina silloin tällöin minulle tulee
tunne, että Jeevesiltä alkaa ote lipsua. Parhaina päivinään hän olisi hetkeäkään epäröimättä sanonut Agatha-tädilleni, etten ollut kotona. Mulkaisin häntä paljonpuhuvasti ja tartuin kapineeseen.
– Haloo? sanoin. – Niin? Haloo? Haloja?
Bertie puhelimessa. Haloo? Haloo? Haloo?
– Lopeta se haloon huutelu, sukulaiseni kivahti tavanomaiseen äkkiväärään tapaansa.
– Et ole mikään papukaija. Joskus tosin toivon, että olisit, silloin päässäsi voisi olla edes vähän järkeä.

SULJE