Kallorumpu
  • Luokitus 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 352 sivua
  • Kansi: Nina Leino
  • Ilmestyi 31.8.2011
  • ISBN 978-951-851-413-1

Kallorumpu

Ilmestynyt 31.8.2011

OSTAprinted book

Helsinkiläisessä hylätyssä varastohallissa on meneillään harvinainen ensi-ilta. Tarina marraskuisesta päivästä vuonna 1935 Kaivopuistossa Kalliolinnantiellä on vuosikymmenien työn jälkeen valmistunut elokuvaksi. Tekijä, talon pohjakerroksen salaperäinen asukki, esittää yleisölle filmikertomuksensa päivän kulusta, joka huipentuu hienoihin illallisiin ja musertaa hänen elämänsä.

Päivän mittaan filmillä kulkee talon huoneiden läpi poliitikkoja, kenraaleita, palvelusväkeä, näyttelijöitä, kuuluisa laulajatar, ja myös kuokkavieras koinsyömässä soopeliturkissaan. Elokuvantekijä ottaa itse tuon tuostakin puheenvuoron, sillä hän on tapahtumien ainoa elossa oleva todistaja.

Tekijän pakkomielle on ollut yläkerrassa asuva talon vuokralainen, soramarsalkka Carl Gustaf Mannerheim ja hänen keski-ikäinen tyttärensä Sophie. Yläkerta on hänen ja pohjakerroksen muiden asukkaiden uteliaisuuden, toiveiden ja unelmien kohde. Sen lattian alla keittiössä ja palvelusväen huoneissa elää toinen, tuntematon todellisuus.

Eeva-Kaarina Arosen kolmas romaani sai loistavat arvostelut ja valittiin ilmestyessään syksyllä 2011 Finlandia-ehdokkaaksi.

Hyvää iltaa, yleisö. Olen tämän elokuvan auteur, niin kuin sanotaan. Olen sen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja, ja suureksi osaksi kuvaajakin. Sama mies, jonka näette juuri nyt elokuvakoneen takana salin takaosassa, kun väännätte hiukan niskaanne. Tässä elokuvan vaiheessa minun on tultava esiin, ja miten muuten sen tekisinkään kuin filmillä. Ei ole muuta keinoa kertoa hyvin henkilökohtaisista asioista.

Istun täällä Kalliolinnantien talossa lempipaikassani. Kello on hiukan ennen yhtä yöllä. Kuva lienee hämärä ja epätarkka, mutta enempää valoja en uskalla sytyttää, vaikka täällä on paksut verhot ikkunoiden edessä. Minulla on myös taskulamppu, jolla valaisen teille yksityiskohtia. Olen hankkiutunut tänne suurin vaikeuksin, mutta uskon, että arvostatte ponnistelujanne. En olisi voinut mitenkään seistä selostamassa kadulla talon edessä, niin kuin joku vaivainen ulkomaankirjeenvaihtaja. Minä olen sisämaankirjeenvaihtaja. Minä elin täällä.

Siitä, mitä olen tähän mennessä kertonut ja kuvannut, voisi kuvitella, että minulle tärkeitä tiloja olivat siivouskomero ja vaatehuone. Jos niitä voi nyt edes tiloiksi sanoa. Ei! Ne eivät olleet tiloja, ne olivat tilan vastakohtia, ne olivat loukkoja.

Minun on huudettava nämä kaksi kirjainta: Eee-iii! Siivouskomero ja vaatehuone olivat pakon sanelemia. Silloin ei minulle ollut muita paikkoja.

Olette varmasti käsittäneet, että koko tämä elokuva on kertomus komerosta. Se alkaa ala-aulasta, joka on täynnä voitonmerkkejä, ja ala-aulasta se nousee hyvin yksityiseen tilaan, jossa näennäiset voittajat varustautuvat päivään, mutta sitten se syöksyy vähitellen alas, alaspäin ja sivuun, kohti minun salaisia piilojani, joissa nojaan lattiamoppiin tai helistän kallorumpua. Piiloistani olen lopulta ponnistanut esiin, tähän teidän eteenne.

SULJE

"Aronen yhdistää mielenkiintoisesti tarkan kulttuurin- ja historiantuntemuksen salaperäiseen tarinaan. Kuten aiemmissakin teoksissaan, hän luo upean ja vakuuttavan kokonaisuuden faktasta ja fiktiosta, joiden rajat sulautuvat toisiinsa."
Hannele Puhtimäki, Ilkka 17.11.2011

5/5 tähteä. "Kallorumpu on hieno, monikerroksinen ja vaikuttava tarina siitä, miten yksi päivä voi muuttaa ihmisen elämän. Inhimillinen pienuus ja suuruus kulkevat siinä rinta rinnan, vaihtaen rooliakin välillä."
Anne Helttunen, Me Naiset 1.12.2011

"Romaanirakenteessa on uhkarohkeita riskejä, mutta Aronen pitää ameebansa hyvin komennossaan. Käsillä on taidonnäyte."
Juhani Ruotsalo, Uutispäivä Demari 11.10.2011

"Eeva-Kaarina Arosen kolmannen romaanin elokuvanäytöstä simuloiva kehys avaa taitavasti historiallista totuutta tutkivan teeman. Yhden päivän monitaiteinen rekonstruktio kokoaa lajin aineiston Mannerheimin ajasta, henkilöstä ja ennen kaikkea lähiympäristöstä."
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 25.9.2011

"Aronen kirjoittaa uskomattoman vivahteikkaasti ja hyvärytmisesti. Hän on samalla kohtalaokas ja sensuelli, salaperäinen ja innostunut. Hänen tekstinsä on kuin vanha talo: täynnä ääniä ja tuoksuja, yksityiskohtia, kätköjä ja salaisuuksia."
Seija Forsström, Itä-Savo 7.12.2011

"Finlandia-ehdokas jättää lukijan haukkomaan henkeään. (--) Kallorumpu on paitsi elävä kurkistus historiaan myös vangitseva draama"
Sanna Sevänen, Aamulehti 30.11.2011

"Aika liukuu kirjassa vaivatta moneen suuntaan, ja lukija nauttii. (--) Kirja tuo mieleen Bergmanin Fanny ja Aleksander-elokuvan lumouksen. (--) Finlandia-ehdokkaana oleva Kallorumpu tarjoaa suuren lukuilon. En ihmettelisi, jos myös Mannerheim-museon kävijämäärät kasvavat."
Marja Kuparinen, Kirkko & Kaupunki 45/2011

"Mutta lopussa kiitos seisoo. Aronen selättää valitsemansa tekniikan lisäksi myös tämän kriitikon. Kun elokuvan lopputekstit ovat ohi, ja esityspaikkana ollut teollisuushalli hiljalleen tyhjenee, romaanin jokainen kerrontatekninen ratkaisu tuntuu ehdottoman oikealta."
Jussi Aurén, Satakunnan Kansa 30.10.2011

"Arosen Kallorumpu ottaa tiukasti paikkansa. Se on kunnianhimoinen, taitava ja vetävä historiallinen romaani, jossa monet eri kertojat saavat äänensä kuuluviin."
Paula Koskimäki, Keskisuomalainen 31.8.2011

"Romaanina Kallorumpu jää vahvasti mieleen. Se on toisenlainen näkökulma kansakunnan kaapin päälle. Kirjan runollisina välähdyksinä etenevä kerronta on toista kuin mihin tässä aiheessa on totuttu. Se on myös mukaansa tempaava ajankuva uutta sotaa aavistelevasta 30-luvusta ja miksei nykyhetkestäkin."
Marja-Riitta Vainikkala, Kaleva 3.10.2011

"Kallorumpu on mystinen sekoitus mennyttä ja nykyistä, fiktiivistä ja dokumentaarista, elokuvaa ja proosaa."
Heidi Lakkala, Lapin Kansa 7.9.2011

"Eeva-Kaarina Aronen nivoo hienolla tavalla yhteen faktaa ja fiktiota. (--) Kirjan lukeminen oli elämys, ja sitä olisi taatusti myös elokuvan katsominen. Harmi, ettei kyseistä elokuvaa ole."
Jaana Vieno, Länsi-Suomi 26.1.2011