Kambyseen kirja - Kuninkaan korva osa II
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 608 SIVUA
  • GRAAFINEN SUUNNITTELU JUSSI KAAKINEN
  • ISBN 978Ž951Ž851Ž339Ž4
  • ILMESTYI SYYSKUUSSA 2011

Kambyseen kirja - Kuninkaan korva osa II

Ilmestynyt 21.9.2011

OSTAprinted book

Kuninkaan korva -romaanisarjan ensimmäinen osa, loistavat arvostelut kerännyt Kyyroksen kirja, saa odotetun jatkon. Lukija kohtaa mieheksi varttuneen Benin sekä hänen nuoruutensa tärkeät naiset. Benin tavoin lukija saa ällistyä tehtävistä, joihin Kyyroksen kirjasta tutut hahmot nyt ovat
 astuneet.

Kuningas Kyyros lähettää ”•19-vuotiaan Benin Persian puolelle loikanneen egyptiläispapin oppiin valmistautuessaan liittämään Niilin maan valtakuntaansa. Ben painaa papin opetukset tarkoin mieleensä – aavistamatta, että joutuisi vielä jahtaamaan mestariaan tikari kourassa.
 ”Egyptin voi ottaa miekka kädessä, mutta miekalla sitä ei pidetä”, Kyyros opasti nuorta uskonnollista vakoojaansa, kuninkaan korvaa, joka kuuntelee temppeleissä ja kertoo hallitsijalle mitä tämän tulee tietää. Mutta kun Kyyros kuolee, Benin maailma luhistuu. Valtaan nousee kuninkaan esikoinen Kambyses, joka ajoi Babylonian hallitsijana ollessaan Benin tiehensä. Benin tehtävä ja jopa Jumalan ilmoitus on hukassa. Onko Kambyses Herran voideltu, kuten oli Kyyros? Fiktiivisen päähenkilön vaiheet punoutuvat todellisiin tapahtumiin hämmästyttävällä 500——-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Persia
 valloitti maailmaa ja Ÿfilosofiat ja uskonnot Välimereltä Gangesille avautuivat omakohtaisen oivalluksen ja vastuun pohdintaan.

Saadessaan vihdoin astua vapisevien palvojien rinnalla kohti Sekhmetiä Ben muistutti itseään, että jumalatar oli vain kiillotettu kivipatsas, joka kuvasi vanhaa naista kuopalle painuneine poskineen ja nenän alle kaiverrettuine viiksineen.
Astellessaan kohti kiiltävänmustaa jumalatarta Ben alkoi epäröidä ja koetti pysähtyä, mutta palvojien jono työnsi häntä edellään. Palvojat polvistuivat uskaltamatta painaa päätään, jottei Sekhmet iskisi hampaita heidän niskaansa, vuoroaan odottavat pelkäsivät jumalattaren hönkäisevän suustaan polttavan lieskan, joka kärvensi kuninkaatkin, ja kaikki toivoivat, ettei hän heittäisi silmille tappavaa tautia. Mutta lähestyttävä oli jos mieli välttää sairaudet, sillä Hurja Sekhmet, joka oli juonitteluista raivostuttuaan melkein tuhonnut koko ihmiskunnan, oli paitsi riehuvien ruttojen lähettäjä myös niiden taltuttaja ja siksi hänen nimensä oli myös Elämän Haltijatar.

SULJE