Hullu
  • Luokitus 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 240 sivua
  • Kansi: Antti Uotila/TSTO
  • ISBN 978-951-851-455-1

Hullu

Ilmestynyt 19.3.2012

OSTAprinted book

Hullu on kertomus siitä, kuinka järki lähtee kävelylle ja palaa vasta kuukauden kuluttua takaisin. Suljetulle osastolle nielaistu henkilö tarkastelee maailmaa ja itseään omin särkynein sanoin ja nyrjähtäneen mielensä voimin.Tässä tarinassa erehdytään koko ajan ja ollaan väärässä kaiken aikaa.Vahvat harhat taittavat valonsäteet omituisiksi kuvioiksi.

Ajallisesti kirjassa kuljetaan kaamosmatka adventista uuteen vuoteen, mutta aika etenee hyvin oikullisesti harhoista ja lääkityksestä riippuen.

Henkilö päättää kirjoittaa suhteellisen aikansa kuluksi näytelmän hulluista ja hulluuden ylistykseksi Josef Julius Wecksellille, murhenäytelmä Daniel Hjortin luojalle ja Lapinlahden sairaalaelinkautisvangille.

Teos kantaesitetään käytettävissä olevin voimin ensimmäisen ja viimeisen kerran lukudraamana suljetun osaston uudenvuodenkekkereissä. Se ei mene niin kuin pitäisi, mutta menee kumminkin. Katharsista ei saavuteta, mutta sentään tuuman verran päästään eteenpäin.

Juha Hurmeen  Hullu ei sure eikä synkistele, vaan kertoo asioista oikeilla ja väärilläkin nimillä. Henkilö romahtaa tutun ja turvallisen läpi pohjalle asti, yhteiskunnan romukellariin. Se ei tunnu mukavalta, mutta pohja on kuitenkin siitä hyvä paikka, että se pitää taas jalkojen alla. Kellarista löytyy sitä paitsi mielenkiintoisia tyyppejä, tarpeeksi hulluja sanoakseen suorat sanat tähän suorasanaiseen kertomukseen. 

Yöt laskeutuvat aina nopeasti. Täällä harmaassa talossakin kemistit ilmestyivät kärryineen käytävälle illan päätteeksi ja jakoivat itse kullekin sopiviksi arvioidut, vesiryypyn avulla sisään kulautettavat turruttimet. Ne sammuttivat kynttilämme tehokkaasti, koska järjestelmä uinui öisin sääntöjen määräämässä hiljaisuudessa ja liikkumattomuudessa.

Tai sitten olin itse niin syvällä tajuttomuudessa, etten kuullut toisten riehumista. Aamuisin ei kuitenkaan ollut havaittavissa jälkiä tai huhuja öisistä bakkanaaleista, joten nuijanukutus toimi kaikkien kohdalla.

Solahdin sisään tiedottomuuteen sujuvasti, mutta  tulin sieltä ulos äkisti ja väkivaltaisesti. Silmäni räpsähtivät auki, pulssi hakkasi kahtasataa ja olin totaalisen kauhun vallassa.

Tälle kauhulle ei ole mitään järjellistä eikä järjenvastaistakaan syytä. Se oli puhdasta kauhua, hajutonta väritöntä ja mautonta, vapaata syistä ja seurauksista.

En pelännyt kuolemaa, mörköjä, itseeni kohdistuvaa väkivaltaa. Kaikki oli jo mennyt niin päin helvettiä kuin mennä voi, ei ollut enää mitä pelätä. Tätä, tai mitään muutakaan  järjellistä perustetta, ei uusi tuttavani puhdas kauhu kuitenkaan kuunnellut, vaan herätti minut harmaassa talossa joka aamu neljän viiden aikaan.

SULJE

"Juha Hurmeella on draaman tajua. Mielisairaalaan sijoittuvat romaanit ovat yleensä sävyltään apeita. Nyt kuitenkin tarina kulkee rennosti, hersyy ja paukkuu. Tulee jotain, mitä voi verrata Ken Keseyn klassikkoon Yksi lensi yli käenpesän."
Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat 6.4.2012

"Oikean elämän varjoja (--) Hulluuden herättämät kysymykset seestymisen jälkeen voivat olla portti, uloskäytävä subjektin ahdistavasta piinasta, metafyysisestä kauhusta ja erityisesti tuosta kirotusta sosiaalisesta teeskentelystä. (--) Autenttisia esitystilainteita syntyy vankiloissa ja mielisairaaloissa, kun kulissit tuhotaan ja kohdataan alaston, raadollinen, vallasta ja sosiaalisesta teeskentelystä riisuttu ihminen. Hurmeen Hullussakin on tästä kysymys, roolien ja naamioiden riisumisesta ja kumoamisesta, teatterin ja toden vereslihaisesta kohtaamisesta."
Hannu Waarala, Keskisuomalainen 3.4.2012

"Riippumatta tosipohjaisuudesta Hurmeen romaani tekee vaikutuksen taideproosana. Peruskertomuksen kieli on tiivistä, terävää ja suorasukaista. Siinä on hirtehistä huumoria, mutta myös eleetöntä herkkyyttä."
Juhani Ruotsalo, Demokraatti 17.4.2012

"Naurattava tragedia kuolemanpelosta ja hulluudesta (--) hurme hallitsee kirjoitustyylin, joka saa lukijan kokemaan kuvatut tapahtumat kevyestä näkökulmasta, vaikka samalla ymmärtää, että itse koettuna se on kaikkea muuta kuin kevyttä."
Pirjo Nenola, Iisalmen Sanomat 10.4.2012

"Hullu on kirjoitettu teemaansa sopivasti. Tapahtumat hyppelevät eteenpäin assosiaatiosta toiseen, kenties hieman kuin järkkyneessä mielessä. (--) Kokonaisuus on silti helppolukuinen."
Sanni Purhonen, Tukilinja 2/2012

"Yleisvaikutelma on riehakas ja sivusta seuraavalle viihdyttävä, vaikka kertoja itse kokee välillä maailmanlopun tunnelmia. Hurmeen valloittava kerronta on notkeaa ja monipuolista. Tarina kulkee niin kuin ajatus kulkee. Siinä tulee kaikki samassa tajunnanvirrassa, vuorosanatkin."
Aarno Palttala, Lapin Kansa 7.5.2012

"Hullu jatkaa kiinnostavalla tavalla Hurmeen romaanisarjaa, jossa omaelämäkerrallinen aines sekoittuu fiktiiviseen."
Sinikka Viirret, Aamulehti 18.5.2012

"Monelle taholle verkottuvasta aineksestaan huolimatta Hullu on laitoksen arjen värikkäässä kuvauksessaan helposti lähestyttävä, lämminhenkinen tarina. Yhdessä Hurmeen aiempien teatteriaiheisten romaanien Volvo Amazonin (2007) ja Puupää (2009) kanssa se muodostaa suorastaan trilogian."
Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 22.5.2012

"omaääninen, sutjakkaasti etenevä ja kulttuuritietoinen kertomus"
Kristina Svensson, Vantaan Lauri 28/2012

"Hurmeen sivistynyttä tekstiä voi verrata olemassaolopohdintojen klassikoihin, kuten Albert Camus'n Sivulliseen tai mielen harhojen kuvauksiin, kuten Franz Kafkan Muodonmuutokseen. Eksistentiaaliset kysymykset lepäävät kirjassa selkeinä mutteivät raastavina."
Minna Tawast, Teatteri & Tanssi 5/2012

"Maanisdepressiivisyyttä, psykoosista selviämistä ja psykiatrisen sairaalan nyrjähtänyttä arkea on harvemmin kuvattu näin osuvasti.
Susanna Luikku, Apu 28/2012

"Hurme osaa aloittamisen taideon. Heti ensimmäisellä lauseella hän tartuu lukijaansa tiukasti kiinni. (--) Hurme kirjoittaa lakonisen toteavasti tunnetiloista, joissa voisi ränsyillä ja revitellä mielin määrin. Kieli on kuitenkin kaukana kuivasta, päinvastoin: se on hyvin vivahteikasta, terävää ja humorististakin."
Hannele Puhtimäki, Ilkka 3.7.2012

"Hurmeen taitava teksti kertoo kirkkaasti sumeasta maailmasta. Teatteritausta näkyy hyvällä tavalla. Hän tekee yhteiskunnasta viiltäviä havaintoja ja päivittelee normien maailmaa."
Emma-Leena Ovaskainen, Ilta-Sanomat 7.7.2012

"Juha Hurme on omaääninen ja peloton teatterintekijä, joka on toivottavasti asettunut pysyvästi myös kirjallisuuden puolelle. Hurmeen Hullu muodostaa Volvo Amazonin (2007) ja Puupään (2009) kanssa teatterin maailmasta ammentavan romaanitrilogian, jossa ihminen, kieli ja meidän omituinen aikamme asetetaan ankaran läpivalaisun kohteeksi."
Jarmo Papinniemi, Parnasso 3/2012