Lokakuun päivä
  • Luokitus 82.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 160 x 215 mm
  • 50 sivua
  • Kansi: Jussi Karjalainen
  • ISBN 978-951-851-408-7

Lokakuun päivä

Ilmestynyt 5.1.2012

OSTAprinted book

Lokakuun päivä jatkaa ja kehittelee Olli Sinivaaran runouden keskittymistä valoon, luontoon sekä kielen ja havainnon liikkeeseen luonnossa. Nöyryys ja hiljentyminen avautuvan näyn edessä kertovat myös kirjoittamisesta. 

Runoissa astutaan lasten leikkien äärelle ja liikutaan kirkkaan ja hämärän maisemissa: "Keksin muruset istuimen kankaalla / ovat pärskyvää hiekkaa, / veden vai veren pisaroita / näkymättömiin jatkuvalla tiellä. / Sitä pitkin niityn pitkät apilat / syttyvät väreihin, värien silmuihin, / syksyn pieniin keväisiin, / joita himmeänharmaa keltainen valo / halkeilee kuin muisti."

Sinivaaran runot kysyvät ja kulkevat päivänvalon verkostoissa, ne näyttävät. Luonnonkierto ja taivas ovat runoissa ihmeen, ihmettelyn ja inhimillisen teon paikkoja, joissa valon ja värin läsnäolo hallitsevat.

Kuuset humisevat polun varsilla, 

kuiskivat korkeuttaan.

Mikä metsässä kulkee, kuka kuljettaa

tuulen ajelehtivaa lauttaa. 

Kummaa on kuusten hengitys,

tuttua kuin linnun laulu,

kun sen ensi kertaa kuulee. 

En opi tuntemaan 

metsää minussa

ja yhtä tyhmissä veljissäni.

Koko ajan kipeämmin tunnen

polkujen kutsun, puuskien huudon,

jonka syvää rauhaa

on vaikea käsittää, vaikea elää oikein

taivaanvapauden kuiskausta.

Kuka metsässä kulkee, mikä lyö rumpua

pilvien aavalle piirille, himmeälle helmalle

jonka läpi aurinko ilakoi. 

Kummaa on ihmisen hengitys,

linnun ja hevosen haave,

jota ne eivät tarvinneet.

SULJE

"Lokakuun päivä on kuvailun runoutta. Kuvailu on niin erikoistunutta, että harhautuu, ja siinä sen idea on. Ohut säde pyyhkäisee ja tuo runoon myös muuta, ajan, paikan ja tasojen läpi, toisin kuin yleisempi ja leveämpi kuvailemisen tapa tekisi."
Pauliina Haasjoki, Parnasso 2/2012 

"Olli Sinivaara luo kielellisiä luonnomuodostelmia runokokoelmassaan. (--) Parhaimmillaan Sinivaaran lyyrinen paatos ja poljento suorastaan sokaisevat lukijan liikkuvilla assosiaatioillaan. Poljento on tiheä, nopea ja arvaamaton kuin mielikuvien apokalyptinen tulva. James Joycen proosan kielellisissä alkukuvissa on jotakin samankaltaista."
Hannu Waarala, Keskisuomalainen 10.2.2012 

"Kokoelmassa on hyvin rytmikkäitäkin osuuksia, mikä ei ole nykyrunoudessa ihan tavallista. Tämä lisää vaikutelmaa että runoilija maalaa todellisuustta sanojen avulla. Paletti on runsas ja nykyaikainen."
Arto Vaahtokari, Länsiväylä 11.2.2012 

"Runot henkivät miellyttävää tasapainoisuutta ja kypsyyttä. Sisältö on eheää ja kokonaista. sinivaaran runojen seurassa viihtyy mukavasti."
Sinikka Klaus, Salon Seudun Sanomat 27.3.2012 

"Kokoelman mainittavimpiin ansioihin lukeutuu, että Sinivaaran säkeestä voi nauttia sekä pelkkänä kauniiksi hiotun kielen tanssina että havaitsemisen ehtoja tutkiskelevana syvällisempänä taiteena."
Miikka Laihinen, Turun Sanomat 22.6.2012