Timo Miettiseltä ja Antto Vihmalta ilmestymässä merkittävät tietokirjat ensi viikolla

16.09.2021

Eurooppa-asioiden huippuasiantuntija Timo Miettinen julkaisee ensi viikolla kirjan, joka jokaisen pitäisi lukea. Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtajanakin toimineen akatemiatutkijan odotettu tietokirja Eurooppa – Poliittisen yhteisön historia ilmestyy 22.9.

Mistä alkusysäys tämän kirjan tekemiseen?

Eurooppalainen politiikka ja Euroopan unioni ovat historiallisessa taitekohdassa. Niitä koskeva ymmärrys on kuitenkin julkisessa keskustelussa jokseenkin ohutta. Halusin tehdä yleistajuisen ja lähestyttävän tietokirjan, joka käsittelee eurooppalaista yhdentymiskehitystä muustakin kuin tavanomaisesta toisen maailmansodan jälkeisestä näkökulmasta. Instituutioiden sijaan kirjani fokuksessa ovatkin ideat, käsitteet ja ajattelutavat. Näiden kehityksestä ja vuorovaikutuksesta kirja pyrkii rakentamaan tarinan Euroopasta poliittisena yhteisönä.”

Miettinen halusi esittää eurooppalaisen politiikan suuret ajatukselliset murrokset niin konkreettisesti kuin mahdollista.

Omassa kertomuksessani politiikka ei tapahdu vain rakenteissa ja järjestelmissä, vaan sille keskeistä ovat sellaiset ideat kuin ihmisyys, yhteisöllisyys ja historia. Keskeisin kysymys poliittisille instituutioille on se, millaisen ihmisyyden ne tekevät mahdolliseksi.

Tämän lisäksi kirjassa kyseenalaistetaan tavanomaisia näkemyksiä Euroopan historiasta.

Halusin koetella näkemystä, jonka mukaan toisen maailmansodan jälkeinen integraatiokehitys olisi syntynyt vastauksena toisen maailmansodan tapahtumiin ja Kansainliiton epäonnistumiseen: ajatus teknisestä yhteistyöstä integraatiota eteenpäin vievänä voimana syntyi oman näkemykseni mukaan jo 1800-luvulla. Toisin kuin monet muut Euroopan historiasta kertovat teokset, en itse pidä vuotta 1648 eurooppalaisen valtiojärjestyksen syntyhetkenä. Modernin valtion synty oli huomattavasti monisyisempi tapahtumaketju, jonka juuret voidaan paikantaa jo 1400-luvun keskusteluihin.

Vaikka kirja on osin jonkinlainen kokonaisesitys eurooppalaisen poliittisen yhteisön historiasta, se on kirjoitettu vahvasti nykyhetken tilanteesta ja intresseistä käsin.

Olen halunnut keskittyä sellaisiin ideoihin ja käsitteisiin, jotka ovat olennaisia ja kenties kiistanalaisiakin juuri tässä maailmanajassa. Näitä ideoita ovat esimerkiksi valtio, suvereniteetti, kansainvälinen oikeus sekä taloudellinen yhteistyö.

Ensi viikolla ilmestyy myös kenen tahansa lukijan käyttöön innostava tietokirja nykykulttuuria ja -politiikkaa määrittävästä ilmiöstä: nostalgiasta. Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori, tietokirjailija Antto Vihma kiinnostui poliittisesta nostalgiasta työskennellessään Bostonissa syksyllä 2016, aikana, jolloin Donald Trump valittiin presidentiksi.

Seurasin sitä spektaakkelia intohimoisesti. Siitä lähti monenlaisia kipinöitä, jotka erilaisten lukukokemusten ja keskustelujen jälkeen jalostuivat kiinnostukseksi nimenomaan nostalgiaa kohtaan.”

21.9. ilmestyvä Nostalgia – Teoria ja käytäntö osoittaa, että nostalgia on nimenomaan moderni tuntemus. Se voidaan jakaa entistävään, pohdiskelevaan ja banaaliin lajityyppiin. Nostalgian eri muodot saavat voimansa modernin ajan muutosnopeudesta, joka koskee sekä ympäröivää maailmaa että ihmistä itseään. Nostalgia onkin levittäytynyt länsimaisessa politiikassa ja kulttuurissa kaikkialle. Politiikan tutkijat kirjoittavat jopa ”globaalista nostalgiaepidemiasta", joka kutsuu vastustamaan koettua poliittista alamäkeä ja kulttuurista rappiota. Yhä useamman maan politiikka katsoo läheiseen tai kaukaiseen menneisyyteen, jota ei koskaan ollut olemassa.

Kirjaa tehdessäni minulla oli suoranaista runsaudenpulaa politiikan tapaustutkimuksista. Olisi voinut analysoida Unkaria, Venäjää, Turkkia, Ranskaa, Japania… Myös kulttuurituotteet, musiikki ja kirjallisuus pursuavat erityyppistä nostalgiaa.

Nostalgiaa kokeva ihminen haluaa käydä uudelleen menneessä ajassa kuin se olisi paikka, johon voi yhä matkustaa. Nostalgia voi olla luovan ajattelun ja taiteen käyttövoima sekä henkilökohtainen selviytymisen keino, yhtä lailla autoritaarisen liikkeen kuin kapinallisen vastakulttuurin polttoaine. Vaikka nostalgia on läsnä kaikkialla, sen käsittely on ollut vaikeaa. Vihma toteaa, että nostalgiasta puhutaan liian vähän ja vähätellen.

Julkisuuden tilanne on epäsuhtainen: nostalgia on sekä kaiken läpäisevä että kiistetty ja vähätelty tunne. Nostalgiaa ei juuri tutkita eikä siitä keskustella otsikkotasoa syvemmin. Nostalgia eri muodoissaan uhkaa jäädä tunnistamattomaksi yhteiskunnalliseksi voimaksi.” 

Haastattelupyynnöt ja pdf-kirjat: hannele.jyrkka@teos.fi, puh. 050 3222 387
Arvostelukappaleet: info@teos.fi

Uutuuksia