Populaarikulttuurista Aarnio-tapaukseen ja kosmiseen yksinäisyyteen

09.02.2018

Kuulaankirkkaita sukelluksia kauhuun ja kummaan, muistin mysteeriin ja luolaseikkailun kosmiseen yksinäisyyteen

Maija Sirkjärven tänään ilmestyvä tyystin omaääninen, hieno esikoiskirja Barbara ja muita hurrikaaneja liikkuu sukkelasti kauhun ja kumman maastoista absurdiin huumoriin. Hurjalla voimalla ja upealla kielellä Sirkjärvi yhdistää novelleissaan mennen tullen kauhuklassikoita, populaarikulttuuria sekä tarkkaa realistista ja surrealistista kuvastoa. Varioidaanpa Aarnio-tapaustakin.

Sykäys kauhuharrastukseen ja myöhemmin kirjoittamiseen tapahtui 2000-luvulla, kun silloinen poikaystävä esitteli Sirkjärvelle Rob Zombien elokuvan House of 1000 Corpses.

"Elokuva kertoo massamurhaajaperheestä. Se järkytti minua kovasti, enkä ymmärtänyt, miksi sellaisia filmejä ylipäänsä tehtiin. Opiskelin tuohon aikaan kauppakorkeakoulussa, harrastin kuorolaulua enkä tuntenut tämän tyyppisiä kulttuurituotteita. Elokuva jäi kummittelemaan mieleeni ja jossain vaiheessa katsoin sen uudestaan. Myöhemmin opin venäläisten futuristien käyttämän termin 'zaum', järjentakainen, ja aloin ymmärtää, mikä minua Zombien filmissä oli puhutellut."

Kuristavasta otteestaan huolimatta kirja on kevyttä luettavaa. Se jättää lukijaan oudon olon ja samalla halun palata siihen, mitä juuri tulikaan luettua.

Sirkjärven näkökulmasta matka kirjoittajaksi on ollut kummallinen.

"Olen koulutukseltani taloustieteilijä. Taloustieteilijät opetetaan ajattelemaan sellaisia asioita kuin vaihtoehtoiskustannus, riski ja todennäköisyys. Jos haluaa kirjoittaa kirjan, ei kannata ajatella mitään noista asioista. Toisin sanoen ajatteluni on muuttunut matkan aikana melkoisesti!"

Tänään ilmestyy niin ikään Kaisa Ijäksen kolmas runokokoelma Aurinkokello – säkenöivä poeettinen syväsukellus muistamisen maailmoihin ja muistin mysteeriin.

"Uskon, että aiheet tulevat kirjoittajan luo etsimättä. Tällä kertaa ensimmäiset liikuttajat olivat Firenze ja Rooma, ylipersoonallinen muisti ja historiallinen maisema, joka jätti kaipuun myyttiseen ja ajattomaan. Koska en voinut matkustaa toistuvasti, painopiste siirtyi lukemiseen, aiheen rajaamiseen ja siitä tiedon hitaaseen sulatteluun. Kyseessä on siis eräänlainen luolaseikkailu."

Lukeminen alkoi vähitellen vahvistaa perspektiiviä, josta käsin runoilija saattoi katsoa aikaa pidemmissä sykleissä. Vähitellen ajankohtaiset suuret kysymykset, kuten ilmastonmuutos ja pakolaiskriisi, alkoivat vuotaa läpi. Tärkein kirjallinen löytö oli Henri Bergsonin muistiteoria.

"Yksittäiset tekstit lähtivät johdattamaan moniin eri suuntiin. Kokonaisuus, jota ajoin takaa, tuntui karkaavan. Käsitin muistiaiheessa lymyilevien sudenkuoppien määrän vasta kun olin jo eksynyt labyrinttiin. Vallalla oleva kognitiivinen ihmiskuva oli yksi hirviöistä. Koska lähdin louhimaan aihetta niin kaukaa, en koe päässeeni lähellekään kysymystä siitä, mitä muistille on ajassamme tapahtumassa. Sen sijaan jouduin kosmisen yksinäisyyden kaappaamaksi."

Ijäs kirjoittaa lumoavan taidokkaasti siitä, kuinka hahmottaa muistin luonnetta sortumatta muisteluun. Siitä, mikä on unohduksen ja muistin suhde, millaista muistin murrosta elämme teknologian ja neurotieteen aikakaudella.

"Muodon löytäminen vaatii usein tietoisista intentioista irti päästämistä. Tämän kirjan kohdalla se tarkoitti putoamista unohdukseen ja alitajuiseen. Lopulta runoista alkoi rakentua laajoja ajallisia siltoja, joissa ylipersoonallinen muisti limittyy henkilökohtaisen kanssa."

Maaliskuun alussa luvassa jo etukäteen runsaasti kiinnostusta herättänyt Katariina Sourin Sarana – tunnustuksia taitekohdassa, Circle-bändin laulajanakin tunnetun Mika Rätön Se jokin - "kuule härkäpapusi rapisevan", garden writing -kirjallisuuden gurun Mari Mörön kovasti odotettu Kukkanuottasilla ja Martin Heideggerin "ajattelun hyppyyn" johdatteleva Perusteen periaate.

Uutuuksia