Ensi viikolla odotetut teokset Jouko Turkalta, Heikki Reivilältä ja Marjo Katriina Saariselta

18.10.2017

Lokakuussa se sitten ilmestyy – postuumisti julkaistava, odotettu teos Jouko Turkalta. Lokakuun puolitaipaleen kirjasatoa on myös Heikki Reivilän dekkarimainen uutuusromaani Onnettomat Roomassa ja Marjo Katriina Saarisen esikoiskirja Kerrottu huone.

Jouko Turkan 24.10. ilmestyvä, postuumisti julkaistava teos Kärsimys on turhaa päätyi Kustannusosakeyhtiö Teokseen tavallista tietä: kirjailijan itse tarjottua taannoin käsikirjoitustaan julkaistavaksi.

"Aika tärskähdyttävä se oli ja on. Kärsimys on turhaa on karnevaalia, jatkuvaa ympärikääntöä ja turhan pompöösiyden romahduttamista. Kohti rumaa ja rujoa mennään – sitä kautta teksti etsii jotain vapauttavaa. Ja on siinä pari reseptiäkin", kuvailee kustannuspäällikkö Jussi Tiihonen teosta, joka on herättänyt valtavan kiinnostuksen jo etukäteen.

Pökerryttävässä uutukaisessa käännetään rohkeasti katse sinne, minne moni ei haluaisi. Turkka ei käy enempää eikä vähempää kuin perusasioiden kimppuun. Ruoka, seksuaalisuus, raha ja valta saavat luku toisensa jälkeen uuden viekkaan jengan tai armottoman täyslaidallisen.

"Kärsimys on turhaa liikkuu jossain esseen, fabulan, muistelon ja räyhäämisen yhdistävässä moodissa. Kaipa tarkempi määrittely tällaisen teoksen osalta olisi tarpeetontakin."

Lokakuun puolivälin tuotantoa on myös palkitun kirjailijan ja käsikirjoittajan Heikki Reivilän uutuusromaani Onnettomat Roomassa. Riemukas, moniulotteinen teos on rikoskertomus maailmasta, jossa pienikin raha voi sokaista. Tädiltä perityn antiikkikorun ympärillä parveilevat henkilöt kertovat kukin tarinaansa, miettien minkälainen naamio ylleen pitäisi laittaa, että ei jäisi kiinni, että onnistuisi edes jossakin, että kuuluisi johonkin edes vähän.

Reivilä sanoo, että perinteisen kassanryöstäjän touhut on kirjoitettu ja kuvattu moneen kertaan. Eikä maitomies meitä kiinnosta.

"Meitä kiinnostaa draama. Arkemme hautaamina meistä on virkistävää seurata, kuinka joku, meille tuntematon ihminen, taistelee väkivalloin paikastaan maailmassa. Meitä sapettaa ja haluaisimme itsekin ottaa kovat keinot käyttöön. Ja mistä sen tietää, millainen minä itse olen kovan paikan tullen. Tunnemme sanonnan meistä on moneksi. Mutta kuinka moneksi minusta voi olla."

Lukuisten suosittujen elokuvien käsikirjoittaja toteaa, että kirjan teema lähti keriytymään siitä faktasta, että "elämä nyt on – etenkin turistielämä – yhtä pirun teatteria".

"Kehenkään vieraaseen ei voi eikä pidä luottaa. Kukaan ei ole pohjimmiltaan se, jota esittää olevansa. Olen joutunut mukaan näytelmään, jonka juonta en tunne. Kerrassaan erinomaista! Esitän rooliani kieli keskellä suuta, ja kaiken aikaa saan pelätä paljastuvani. Mikään ei ole kiusallisempaa kuin tulla yllätetyksi housut kintuissa. Ja tietysti aina olisi mukavampi, jos elämä sallisi, edes lomalla Roomassa, minun olla hieman enemmän ja isommin."

Marjo Katriina Saarisen juuri ilmestynyttä esikoisromaania Kerrottu huone juhlistetaan tulevana perjantaina – ja syytä juhlaan onkin, sillä kirjallisuutta opiskelleen ja kirjoittamista pitkään opettaneen Saarisen haave omasta kirjailijuudesta on elänyt pitkään, lapsuudesta saakka.

Hieno esikoisteos kerii näkyviin ihmismielen ja muistin päällekkäisiä kerroksia psykoanalyysin kehikossa.

"Kirjallisuudessa on pitkään ollut vallalla näkökulmatekniikan käyttö. Mietin, olisiko mahdollista kirjoittaa monien eri suunnalta valaisevien näkökulmien ja henkilöhahmojen sijaan vain yhdestä ihmisestä, porautua syvälle yhteen hahmoon – hulluuteen saakka. Tästä lähtökohdasta syntyi päähenkilö, jonka halusin olevan kaikkitietämätön kertoja."

Kerrotussa huoneessa puhetta syntyy paljon, mutta fakta on vähissä; itsessään ja maailmassaan haparoiva hahmo muuttaa mieltään, unohtelee vahingossa ja tahallaan, heiluu sadun, toden ja sepittelyn puolelle. Mutta yrittää kovasti muistaa.

Psykoanalyysi oli kirjailijalle oivallinen tutkimusympäristö, staattinen miljöö, jossa mieli liikkuu kuitenkin rajoittamattomasti. Kirjan kirjoittamisestakin tuli kuin psykoanalyysi.

"Lopputulosta ei tiennyt, mieli tuotti vastauksia sellaisiinkin kysymyksiin, joita en ollut edes huomannut kysyä. Ajattelen, että ihmisen on tärkeä ajatella ajattelemistaan. Ja syvälle yhteen yksilöön sukeltavaa ajattelua ei koskaan ole kaunokirjallisuudessa tai yhteiskunnassa liikaa. Ainakaan tässä ajassa. Kun on ongelma, se halutaan usein poistaa nopeasti. Uskon, että menneisyys hyökyy yksilön ja yhteisönkin päälle sitä hallitsemattomammin mitä nopeammin siitä pyrkii pääsemään nykyisyyden myötä eroon."

 

Lisätiedot: Tiedotuspäällikkö Hannele Jyrkka, hannele.jyrkka@teos.fi, puh. 050 322 2387

Uutuuksia