Huikeasti muodonmuutoksista ja yksikseen keinumisen tärkeydestä

07.08.2018

Teoksen kirjasyksy käynnistyy niin lapsen kuin vanhemman silmin hurmaavan koukuttavasti, vauhdikkaalla Apo Apponen -lastenkirjalla. Juhani Känkäsen kirjoittaman ja kuvittaman, huippusuositun Apo-kirjasarjan viides osa Aurinko paistaa, Apo Apponen! sopii yhtä lailla leikkipuistojen liukumäkiä rakastaville kuin niille aikuisemmille, jotka tasapainottelevat sen tosiasian kanssa, että lapsi on nyt valmis lähtemään puistoon yksin.

Muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla palkitun tekijän ura lastenkirjojen parissa käynnistyi halusta kirjata muistiin lapsiperheen arkea – sitä nopeasti ohikiitävää aikaa, jota elämä päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa on. Apo-kirjoissa nousevat esiin Känkäsen romaaneistakin tutut teemat: yritteliäälle ihmistaimelle on elämän realiteettien edessä tyrkyllä antisankarin rooli, jossa ihania voittoja ja onnenhetkiä seuraa vääjäämättä kompastelu ja kirvelevät tappiot.

"Vain kohtalainen huumorintaju, ehtymätön mielikuvitus ja kyky hahmottaa vaelluksensa pienenä osana jotain suurempaa reissua on ihmisellä täällä varjeluksenaan", Känkänen muotoilee.

Uudessa Apossa yhdistyvät muistot niin kirjailijan omista kuin oman lapsen kanssa leikkipuistossa vietetyistä hetkistä.

"Hiekkalaatikot, keinut ja karusellit ovat niitä harvoja asioita, jotka eivät sittenkään paljon ole muuttuneet oman lapsuuteni päivistä." Leikillisen ulkokuorensa alla Aurinko paistaa, Apo Apponen! on kertomus lapsen ensimmäisistä itsenäisyyden tunnusteluista. Siitä miltä tuntuu ottaa ja hoitaa itse jotakin. "Eräs tärkeä kasvun paikka siis."

Tänään julkaistavassa syyskauden ensimmäisessä runoteoksessa pureudutaan muodonmuutoksiin. Veera Antsalo luotasi upeassa Imago-runokirjassaan "järjettömään flow-tilaan imeytyneenä" tutkivan katseen tyttöön, filmitähteen ja kuningattareen. Naisten hahmojen, ääriviivojen ja roolien kautta seurataan ympäröivän maailman mielivaltaa. Pääseekö esimerkiksi kuolemaa pakoon, jos juoksee vain ympyrää; voiko niin välttää haavoittumisen. Kaikki muuttuu eikä kuitenkaan mikään. Todellisuus on jatkuvassa murtumispisteessä, kuin muotoaan vaihtava hyönteinen.

"Nimi Imago tarkoittaa julkisen kuvan ohella muodonmuutoksen läpikäyvän hyönteisen viimeistä, aikuista muotoa. Lukija voi olla hämillään nimen tarkoituksesta, koska sitä ei mainita kirjassa. Toivon, että lukija pohtii myös tätä aspektia, nimen ja sisällön välille muodostuvaa ristiriitaa ja jännitettä. Keskeistä ovat tietysti myös eksistentiaaliset teemat ja se, että runoelmamuotoisen kirjan voi nähdä mytologioista tai saduista tuttuna matkana", Antasalo sanoo.

ELOKUUSSA ILMESTYY PERÄTI YHDEKSÄN HEHKEÄÄ SYYSKIRJAA. LISÄÄ ELOKUUN UUTUKAISISTA ENSI VIIKOLLA!

Uutuuksia