Kino-Suomi – kulttuuriteko ja ensyklopedia elokuvateattereiden vaiheista

04.10.2021

Keskiviikkona 6.10. juhlistetaan varsinaista kulttuuritekoa, kun Urmas A. Hilapielen Kino-Suomi – Elokuvan esittämisen historia 1896-2021 saadaan lukijoiden käsiin. Ainutlaatuisessa tietokirjassa kerrotaan ensimmäistä kertaa kaikista Helsingissä toimineista elokuvateattereista kaupunginosittain, vaihtuvine nimineen, vuodesta 1896 alkaen. Valokiila suunnataan myös satoihin elokuvateattereihin 30 muulta paikkakunnalta. Esittelynsä saavat niin ikään elokuvateattereiden arkkitehtuuri, esitystekniikan murrokset, elokuvien levitystoiminta ja värikkäät elokuvalle omistautuneet persoonat. Varsinainen ensyklopedia siis kaikille elokuvista, elokuvateattereista ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.

Valtiotieteen tohtori, historiantutkija Hilapieli (s. 1963) innostui elokuvista jo varhain. Hänen ollessaan nuori elokuvateattereita oli runsaasti. Nyt monet kauniit elokuvateatterirakennukset on purettu.

Tärkeää oli elokuvissakäymisen rituaali. Tapahtuma oli aina juhlallinen, kaikilla teattereilla oli oma hieno tunnelmansa. 1980-luvun loppupuoli oli synkkää aikaa. Tällöin lopetettiin useita elokuvateattereita, varsinkin korttelikinojen aika näytti olevan takanapäin. Vuonna 2008 minulle tuli intuitiivinen tunne siitä, että etenkin korttelikinot lähtevät vielä uuteen nousuun. Olin lukenut paljon kehitteillä olevasta digitaalitekniikasta, joka lähitulevaisuudessa loisi täysin uudet toimintaedellytykset myös elokuvaesityksille.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tekniikka onkin kehittynyt – ja kehittyy yhä vauhdilla, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että elokuvien katsojamäärät ovat lähteneet nousuun.

Monilla on voimakas suhde niihin elokuvateattereihin, jotka on ikään kuin ottanut omakseen. Kirjan sivuilla voi pysähtyä tunnelmoimaan juuri näitä leffateattereita. Ja samalla voi löytää kaikkea uutta!

Hilapieli aloitti aiheeseen perehtymisen tutkimusprojektina jo 1980-luvun alussa. Tuolloin hän haastatteli vielä aktiivisesti alalla toimivia suuria persoonia, kuten Risto Orkoa, Felicia Adamsia, Freddy Kamrasia ja Aito Mäkistä. Kirjaa varten on haastateltu kymmeniä elokuva-alan toimijoita ja yksityishenkilöitä, joilla oli muistikuvia esimerkiksi toimintansa jo lopettaneista elokuvateattereista. Haastatteluihin, arkistotyöhön, kansainvälisten vertailukohtien tutkimiseen ja kirjoitusprosessiin kului yli kymmenen vuotta.

Mikä kirjailijalle itselleen oli keskeistä saada esiin?

Olen halunnut esitellä alaa monipuolisesti. Halusin, että kirjasta välittyy elokuvataide, arkkitehtuuri, sisustus, kulttuurihistoria, yrityshistoria – ja vaikka mitä. Katsojat eivät useinkaan kiinnitä huomiota esimerkiksi tekniikkaan. Kehitys konehuoneenkin puolella on kuitenkin ollut vauhdikasta. Ensimmäisenä teatterisaleissa nähtiin elävää kuvaa. Sitten tuli ääni ja myöhemmin värit, joten tekninen kehitys on ollut huima viimeisen 125 vuoden aikana.

Kino-Suomi – Elokuvan esittämisen historia 1896–2021 ilmestyy 6.10.

Haastattelupyynnöt: hannele.jyrkka@teos.fi, puh. 050 3222 387
Arvostelukappaleet: info@teos.fi, www.teos.fi

 

Uutuuksia