Huippukirjallisuutta helmikuulle

17.02.2021

"Mies sanoo, että hän lakkasi tahtomasta ennen kuin sanoi tahdon."

Pitkä avioliitto loppuu kylmään ja musertavaan toteamukseen ruokapöydässä Marketta Pyysalon esikoisromaanissa. Kehrääjä on säkenöivä kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun joutuu tahtomattaan muuttumaan itsenäiseksi, kun jokin sellainen loppuu, mikä ei koskaan ole oikeastaan alkanutkaan.

Pyysalo halusi yhdistää kirjassaan henkilökohtaisen kokemuksen ja sen piirin, jossa ihminen kokee: kulttuurihistorian, ihmistieteet, kirjallisuuden, mytologian, luonnon, eläinkunnan. Myös kirjoitusprosessi oli näiden yhdistelmää.

Kirjoittaessani luin paljon ristiin kirjallisuutta, filosofiaa, biologiaa, kasvioppia, folkloristiikkaa ja yhdistin niitä pelkoon, suruun, hukassa olemisen kokemukseen ja ennen kaikkea yritykseen ymmärtää silloin kun ei ymmärrä. Kertoja kun on eksyksissä ja tarrautuu ympäröivään todellisuuteen etsiessään tietä takaisin itseensä.”

19. helmikuuta ilmestyvä Kehrääjä on suomalaisen mytologian nerokas vastine muun muassa Maggie Nelsonin kulttimaineeseen yltäneelle erokirjalle Sinelmiä. Se on lumoava kirja kaikille jätetyiksi tulleille tai itseään etsiville, omaa elämäänsä kohti kasvaville.

Se on myös tarina selviytymisestä.

Ja sen hyväksymisestä, että ’itse’ on jotain sellaista, joka syntyy siitä, että antaa itsensä alttiiksi elämälle ja vuorovaikutukselle, eikä säilömisestä ja piilossa olemisesta. Tähän liittyy osittain myös kirjan nimi. Kehrääjälinnulla on tehokas suojaväri, se on lähes näkymätön nukkuessaan oksalla tai kaatuneella rungolla.”

Lena Frölander-Ulfin rakastettu Muru-lastenkirjasarja saa täydennystä. Tänään nimittäin ilmestyy sarjan upea kolmas itsenäinen osa Muru ja minä metropolissa. Palkitun lastenkirjailijan häikäisevän taidokkaat raapekartonkikuvitukset ja koskettava varovaisen lapsen tarina luovat lumoavan kokonaisuuden, joka rohkaisee jokaista olemaan juuri sellainen kuin on.

Koko sarjan keskeisin teema on pelko. Ja ujous.

Ei pelkoa, eikä varsinkaan ujoutta, aina tarvitse voittaa. Pitää vain muistaa olla avoin, ettei tuomitse maailmaa eikä kanssaihmisiä – tai koiria – pelkojensa perusteella. Kuvituksissani ympäristö ja hahmot näyttävät erilaisilta, minäkatsojan mielentilasta riippuen. Niinhän minunkin maailmani näyttää eri päivinä aivan erilaiselta.”

Frölander-Ulf kertoo vannoneensa sarjan jokaisen tekoprosessin loppusuoralla, ettei ikinä enää luo raapekartonkia.

Unohdan kuitenkin lupaukseni heti, kun saan tuoreen kirjan painosta. Raapekartonki on niin erikoinen ja jotenkin maaginen kuvitustekniikka, vaikkakin työläs. Olen joka kerta yhtä ylpeä siitä, että olen taas jaksanut raaputtaa kokonaisen kirjan. Ja siitä se sitten lähtee, innostun aina uudestaan!

Heikki Lehikoisen kirjoittama ja Emmi Jormalaisen  kuvittama Tufunus-nuortensuosikkisarja saa niin ikään itsenäistä jatkoa, kun 26.2. ilmestyy Tufunus ja Olavinlinnan neito. Riemukkaassa, viisaassa kirjassa sukelluslabradori Tufunuksen kuumatkan tuliaisista löytynyt kapistus vie hänet ja Ami-ystävän vahingossa 400 vuoden taakse Olavinlinnaan, vaikka ruoka-aika olisi ollut ihan käpälillä. Innokas nuuskinta sotkee kaksikon hovijuonitteluihin ja noitavainoihin.

Lehikoinen sanoo luottavansa nuoriin lukijoihin.

En saarnaa. Pyrin nostamaan teemojani esiin pikemminkin vaivihkaa. Tässä kirjassa yksi teema on uskonnon ja 1600-luvulla viriävän modernin tieteen välinen suhde. Ensin mainittua edustaa pappi Höbötius Jubbila, jälkimmäistä linnanneito Hyvätuuli Knorrhane-Kyhmykurnusimppu. Eikä suinkaan ole sattuma, että tutkijan uraa aloittelee nuori nainen. Se ei ollut itsestään selvää 1600-luvulla, eikä aina sen jälkeenkään."

Seuraavassa Tufunus-kirjassa tullaan pureutumaan kuolemaan liittyviin uskomuksiin.

Sen jälkeen on aikuislukijoiden vuoro Wimma-nimisessä antologiamukaelmassa, jossa keskitytään Suomen historian käännekohtiin hiukan, öh, oudoista näkökulmista. Mutta olennaisinta on Tufunuksen viisaus: ’Jos on nälkä, kannattaa syödä. Oikeastaan syöminen kannattaa aina.’” 

Helmikuun iloksi tällä viikolla ilmestyy myös Arto Kivimäen kirjoittama, Mika Launiksen kuvittama huikea Ilias lapsille

Kivimäki sanoo lähteneensä tavoittelemaan tätä versiota tehdessään homeerisen kerronnan lumon.
”Se on mielestäni tärkein syy siihen, että antiikin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa Homeroksen Ilias oli se suurin ja tärkein teos, jonka moni osasi ulkoa ja jota siteerattiin ja jäljiteltiin paljon. Siksi olen pyrkinyt korostamaan teoksen poeettisuutta, sen rikasta ja rytmikästä kieltä ja vahvoja vertauksia, jotka ihmeellisellä tavalla lennättävät lukijaa ajatuksen nopeudella pölyiseltä sotakentältä metsiin, niityille, meren aalloille ja taas takaisin taistelun tuoksinaan. Olen myös vaikuttunut siitä, miten läheisiksi voivat niin vanhan tarinan hahmot tulla ja miten inhimillisiksi ne on osattu kertoa."

Maaliskuun alkutaipaleella luvassa säkenöivää luettavaa Anna Maria MäeltäTouko KauppiseltaRiikka-Maria Rosenbergilta ja Anna-Lena Laurénilta

LISÄTIEDOT: tiedotuspäällikkö Hannele Jyrkkä, hannele.jyrkka@teos.fi, puh. 050 3222 387

 

Uutuuksia