Elokuussa svengaavaa trillerihenkeä, kovaa puhetta patriarkaatista sekä odotetut kirjat Saatanatango ja Apo A.

15.08.2019

Kirjailija-toimittaja J.P. Pulkkinen on kirjoittanut kaivattua jatkoa huippusuositun Vantaa-sarjan avanneelle Sinisiivelle. Ensimmäinen osa kertoi kiireestä ja ahneudesta, jolla metsästä tehtiin Vantaa-nimistä kaupunkia. Mestarillisesti etenevän sarjan itsenäisessä toisessa osassa Valkoisessa variksessa menneisyyden päätöksillä on suuri rooli.

Jos joskus on puhuttu esimerkiksi vuodesta 1967 rakkauden kesänä, niin 2015 on minulle sen vastapooli, vihan kesä. Netissä harjoiteltiin valheiden, huhujen ja disinformaation levitystä, mikä huipentui seuraavana vuonna, kun pakolaisvyöry oli ovella. Halusin istuttaa tyyppini tuohon kehykseen, katsoa miten Liina ja Timo pärjäävät ja miten Vantaa venyy.

Kontrastina toimivat muun muassa Vantaan spektaakkelit heinäkuussa 2015, Kehäradan avaaminen ja Tikkurila Festivaali.

”Päähenkilöt joutuvat tekemisiin sellaisen asian, teon, tunnetilan kanssa, jota he eivät tunne, vaikka poliiseja ovatkin. Vaikeinta oli luoda riidankylväjähahmo, kiihottaja, jolla on arkinen elämä ja ammatti, jossa kaikkivoipaisuuden sijaan on kaikille tuttua keskinkertaisuutta.”

Sinisiivessä Pulkkinen loi yhden kaupunginosan puhtaasti mielikuvituksesta. Koko muun lavastuksen hän istutti vantaalaiseen historiaan ja maisemaan.

”Kun kirjojen kaupunki on perustettu tällä tavalla aika totiselle pohjalle, sitä voi rakentaa haluamaansa suuntaan. Lisää johdonmukaista illuusiota, lisää realismia kampittavaa satuainesta, enemmän fiktiota.”

Pulkkinen sanoo ymmärtäneensä noin 30 vuotta Vantaalta muuttamisen jälkeen, ettei hän ole sieltä oikein vieläkään päässyt pois.

”Herää kysymyksiä. Onko Vantaa siis paikka? Onko Vantaa joku identiteetin palanen? Vantaa-sarjassa Liina Vahtera ja kumppanit selvittelevät kaiken muun kiireisemmän lisäksi näitä kysymyksiä minun puolestani.”

Kari Häkämiehen kerrasta mukaan koukuttava uutukainen Vallankahva on niin ikään itsenäistä jatkoa hänen kiitetylle Vallanjano-romaanilleen. Kuuden eduskuntaan valitun kansanedustajan tarina kehittyy henkeäsalpaavasti. Puoluekannasta riippumatta tarvitaan paitsi onnea ja kovia olkapäitä, myös taitavaa rajankäyntiä työn ja yksityiselämän välillä.

Häkämies sai sytykkeen luoda kirjasarjansa, koska politiikkaa kuvataan hänen mielestään kaunokirjallisuudessa aika harvoin ja silloinkin kovin usein asiantuntemattomasti.

”Politiikka on myös hyvin kiehtova aihepiiri. Poliitikot ovat ahkeria, kunnianhimoisia, joskus jopa äärimmäisyyksiin saakka. Monet ovat valmiita tekemään melkein mitä vain valtaa ja asemia saavuttaakseen.”

Odotettu elokuinen romaani syntyi nopeasti.

”Kirjoittaminen ei kuitenkaan koskaan ole helppoa. Joskus kulkee, mutta myös ahdistus on tuttu tunnetila. Loppujen lopuksi kyse on äsityöstä. Kirjat syntyvät vain kirjoittamalla.”

Julkisuudessa poliitikot ja puolueet jaetaan usein hyviin ja pahoihin. Häkämies muistuttaa, että näin ei ole todellisuudessa. Kaikki ovat samanlaisia, toiset vain onnistuvat näyttämään muita paremmilta ja korkeamoraalisimmilta.

”Poliitikot ovat vain ihmisiä. Heiltä ei voi odottaa enempää kuin muilta.”

Ossi Nyman tuli kerrasta tunnetuksi Röyhkeys-esikoisromaaninsa teeman vanavedessä ”sinä ideologisesti työttömänä taiteilijana”.

Toiseen romaaniinsa kiitetty kirjailija halusi aihepiirin, joka eroaa radikaalisti esikoisesta.

”Jotta saisin säilyttää taiteellisen vapauteni jatkossakin, enkä alkaisi kirjoittaa sellaisia romaaneja, joita kuvittelen ihmisten minulta odottavan.”

Syntyi minäkertoja, jolla on vaikeuksia sukupuolen, erityisesti naisten kanssa. Vilpitöntä halua ymmärtää ja olla lähellä varjostaa kirjassa maailman kammottava selittämättömyys ja eläimellisyys. Rakkaus, hyvä tahto ja aukoton järkeily eivät noin vain poista ympäriltämme yhteiskuntaa, joka on niin naisvihamielinen, etteivät siinä viihdy enää edes miehet.

Toisen kirjan tekeminen oli Nymanille ”kammottava matka omiin painajaisiin, pelkoihin ja heikkouksiin”. Keskeistä Patriarkaatti-romaanissa oli näyttää, että tosimies on miesten ja naisten yhdessä luoma hirviö.

”Se on romaani rakkaudenkaipuisesta, isättömänä kasvaneesta miehestä, jonka mieskuva on peräisin pornosta, puolustusvoimilta ja väkivaltaiselta isäpuolelta.”

Elokuussa kirjallisuuden ystävät pääsevät nauttimaan ensimmäistä kertaa suomeksi kansainvälisesti hehkutetun unkarilaisen László Krasznahorkain tuotannosta. Teos julkaisee palkitun kirjailijan ylistetyn romaanin Saatanatango. Vuonna 1985 ilmestyneen teoksen on suomentanut Minnamari Pitkänen.

Kymmenille kielille käännetty Saatanatango on kuin kiehtova, erikoinen umpikuja. Sen tarinat ja kerronnan tasot nyrjäyttävät, harhauttavat ja johdattavat mukanaan läpi alitajunnan pimeiden takakujien. Jokaisella on pakottava kiire saada sanottavansa ulos ja jokainen toivoo
tulevansa ymmärretyksi täysin ja ehdoitta.

Juhani Känkäseltä on saatu juuri pienten lukijoiden ja perheiden iloksi kuudes osa rakastettuun kirjasarjaan Apo Apposesta. Kivat pippalot, Apo Apponen! -kirjassa Apo päättää järjestää ystävilleen juhlavat naamiaiset, joihin kaikki saavat pukeutua miksi ikinä lystäävät. Kukapa meistä ei haluaisi olla silloin tällöin joku muu – vaikkapa leijona, taikuri tai kuuluisa poppari.

Palkitun kirjailija-kuvittajan suosittu sarja siirtyy tänä syksynä myös näyttämölle peräti kahdessa eri teatterissa. Kurnuttava Sammakko on luonut päiväkoti-ikäisille kiertue-esityksen Hyvää huomenta, Apo Apponen! Kantaesitys on 19.8. Veikkolassa. Teatteri Siperian lastenesitys Apo Apponen! saa puolestaan ensi-iltansa 1. marraskuuta Lastenkulttuurikeskus Rullassa Tampereella.

Uutuuksia