Sykähdyttävät uutukaiset Katariina Sourilta, Mikko Rimmiseltä ja Mari Möröltä

05.03.2018

Katariina Sourin jo etukäteen huimaa mielenkiintoa herättänyt uutukainen Sarana – tunnustuksia taitekohdassa ilmestyy tänään. Tekstiä alkoi alkujaan syntyä tueksi omalle toipumiselle taiteilijan ajauduttua henkilökohtaiseen kriisiin. Pari kuukautta päiväkirjamaista tekstiä naputeltuaan kirjailija-kuvataiteilija-käsikirjoittaja havahtui siihen, että pohdinnat saattaisivat kiinnostaa muitakin. Ja näin on, puhuttelevassa kirjassa on väkevästi tarttumapintaa kenelle tahansa meistä.

"Kirjoitusrupeama vei melkoiselle matkalle itseeni, kirjoitinhan suoraan ja rehellisesti omista kokemuksistani – haasteista ja vaikeuksista, joita toipumisprosessissani kohtasin." "Luulin pitkään, että minun piti toipua päihderiippuvuudesta, että päämääräni oli raitistuminen, mutta vähitellen käsitin taustalla piileviä syitä ja sain uuden näkemyksen riippuvuudeksi muuttuneen toimintani taustalla. Käsitin, että todelliset kysymykset peittyivät pakonomaisen raitistumistarpeeni alle. Luulin raitistumisen ratkaisevan kaikki ongelmani."

Sarana on hätkähdyttävä kuvaus yhdestä vuodesta keski-iän taitekohdassa. Kirjailijalle itselleen tuli yllätyksenä se, että kuvatun vuoden aikana kaikki tavoitteet ja päämäärät muuttuivatkin melkoisesti.

"Ymmärsin myös sen, että meitä ei taianomaisesti palkita hyvistä teoista ja pyrkimyksistä. Joskus vaikeuskerroin voi positiivisten muutosten myötä jopa kasvaa, mutta silläkin voi olla oma tarkoituksensa."

Tällä viikolla lukijoiden riemuksi ilmestyy myös uusi teos Mikko Rimmiseltä, joka on loihtinut yhdessä kuvataiteilija Otto Karvosen kanssa huikaisevan teoksen super hyvä olo. Se on ikään kuin kirjallinen dokumentaatio Espoon Ison Omenan kauppakeskuksen kyljessä sijaitsevasta julkisesta ympäristötaideteoksesta, lasipintaisesta "tahokkaasta", josta taiteilijat sanovat olevansa "miedosti vastuussa".

"Teos päästeli sen verran vaativaista pihinää, että olimme lopulta käytännössä pakotetut antamaan teokseen rakentuneelle persoonalle puheenvuoron myös kirjallisessa muodossa", kuvailee Rimminen.

Tekijäkaksikko toteaa, että oli yllättävää ja jännittävää syynätä, kuinka sama teksti saa erilaisissa viestintäkanavissa uusia kulmia ja sävyjä.

"Siinä missä alkuperäisteoksen ajatuspuhe on liisterimäisen vitkallista ja ikään kuin kuiskivaa, ilmestyi kirjan sivuille asemoituun tekstiin rytmin ja kenties paljaammin esille jääneiden assosiaatioketjujen kautta välillä jopa huutomerkillinen sävy. Tämä siitäkin huolimatta, että teosta ja teoksia tehtäessä käytössä ei ollut huutomerkkejä, eikä tarkkaan ottaen välimerkkejä ensinkään."

Rimmisen ja Karvosen teoksessa tutkaillaan sitä, mitä kielestä ja maailmasta jää jäljelle, kun sanavarasto on rajoitettu muutamaan sataan sanaan. Esimerkiksi värejä kuvaamaan teoksen puhujalla on käytössään ainoastaan yksi sana, "ruskea", ja kaikenlainen runsaus määritellään sekin yhdellä ainoalla lukusanalla "yksitoista". Erisnimiä edustaa "lasse".

"Visuaalisesti lopputulos muistuttaa runoa, mutta lyriikasta kysymys tuskin on, vaikka joukkoon olosuhteiden pakosta mahtuukin lähes itkupotkuraivostuttavan ontuvia, kaunosieluisuuteensa kapsahtavia lausumia kuten 'voiko tämä raikas ikävä olla sittenkin vain kevät'", tekijät toteavat kirjan jälkisanoissa.

Maaliskuisen kirjallisuuden juhlaviikon päättää Mari Mörön hieno, hulvaton ja hauska tekstikokoelma puutarhanhoidon ankarasta arjesta ja villeistä visioista. Suomalaisen garden writing -tyylin gurun Kukkanuottasilla on unelmakirja kaikille puutarhaintoilijoille.

Yli 20 vuotta omaa puutarhaansa rakentanut palkittu kirjailija sanoo, että puutarhasta on vain kerta toisensa jälkeen kirjoitettava, rakkaudesta lajiin. Mörö onkin omaa luokkaansa myös puutarhakirjailijana – kovin moni ei pääse niin liki puutarhaharrastuksen syvintä ydintä.

"Puutarhasta ei voi kirjoittaa, ellei vähintään yksi raaja tongi multaa kaiken aikaa. Tekstit on siis tehty taimilavalla ja ruukutuspöydällä, eikä tämä ole mikään kielikuva."

Maaliskuun puolivälin tietämillä ilmestyy hulppean riemullinen, teemoiltaan viiltävä romaani Vihainen leski Minna Lindgreniltä, Hannele Mikaela Taivassalon kirjoittama, Catherine Anyango Grunewaldin kuvittama ja Raija Rintamäen suomentama sarjakuvaromaani Scandorama hyvinvoivasta mutta muukalaisvihamielisestä yhteiskunnasta, Lena Frölander-Ulfin suomeksi ja ruotsiksi yhtä aikaa julkaistava lastenkirja Isä, minä ja meri sekä Tuomas Tapion geopolitiikkaa oivallisesti avaava tietokirja Geotalouden paluu. Maaliskuun lopun kruunaa Leena Krohnin huikea uutuusromaani Kadotus ja Pirjo Lyytikäisen kirjoittama, Krohnin tuotantoa syväluotaava Pilviä maailmanlopun taivaalla – Leena Krohnia lukiessa.

Lisätiedot: Hannele Jyrkkä, hannele.jyrkka@teos.fi, puh. 050 3222 387. 

 

Uutuuksia