25.06.2019

Valoisaa kesää!

Ooh, Teos täytti 15 vuotta! Lue kirjaililija Laura Lindstedtin upea puhe upealla 15-vuotiaalle!

06.06.2019

Rakas keskiteini-ikäinen Teos!

Jos olisit ihminen, juhlisit nyt peruskoulun päättäjäisiä. Mutta Sinä et ole ihminen yksikössä.

Mikä Sinä olet?

Olet arkkitehtuuritoimisto von Essen, Kallio & Ikäläisen suunnittelema, vuonna 1908 rakennettu kerrostalo Kaartinkaupungissa.

Olet tuon talon pehmeästi kaartuvat portaat, jotka kutsuvat juoksuaskeliin kolmanteen kerrokseen.

Olet portaikon koristemaalaus, poltetun oranssin värinen nuottiviivasto, pöllön valvovat silmät nuottien paikalla, pistävät pupillit h-nuottina.

Jollekulle saatat olla hissi, jonka kolmesta peilistä voi tarkistaa sivuprofiilin, takatukan takut, löystyneen ponnarin. Mutta minulle Sinä olet harpotut portaat, pieni hiki, kevyt hengästyminen.

Sinä olet ovi, jonka kello on kroonisesti jumissa. Sinussa on ollut monta ovikelloa. Ensin pois purettu vanhanaikainen ringring-kello. Sitten sähköinen dingdong-kello, joka kilautteli ilmoille haamusoittoja, kunnes lakkasi toimimasta. Nyt sinua pitäisi lyödä, jotta kellon painonapin saisi kolostaan ulos.

Siksi Sinuun koputetaan.  

Kun Sinuun koputetaan, saattaa olla hetken hiljaista. Tai sitten ei. Saattaa syntyä hirmuinen metakka, haukku, kun eteiseen säntää toimistokoira Mussu, rapsutuksia rakastava Mousika, muusikkonakin tunnettu spontaanien lauluesitysten mestari.

 Sinä olet aula. Sinä olet aulan messusohva, joka on hiukan rikki ja jota ei enää messuille kanneta.

Sinä olet läpeensä oranssi.

Olet kirjojen täyttämä suuri oranssi huone, jossa on istuttu, puhuttu, seisottu, naurettu, tanssittu ja humalluttu.

Sinä olet monta ovea, jotka ovat avoinna. 

Niin kuin meillä kaikilla, myös Sinulla on ollut useita osoitteita. Aloitit Bulevardilla Raken talossa, siirryit Vilhonkadulle Hamletin yläkertaan, palasit Bulevardille Södikan hylkäämiin tiloihin.

Nyt olet Kasarminkadulla, Cantina Westin yläkerrassa, joka sulkee pian ovensa.

Mutta olet Sinä muuallakin. Et olisi Sinä, ellei näin olisi.

Olet sanoja kansien välissä. Synnyt jokaisen julkaistun kirjan kanssa yhä uudelleen. Yhtä aikaa.

Syntymäsi on aina pieni ihme, koska kukaan tässä maailmassa ei vaadi näitä kirjoja. Ne voisivat yhtä hyvin olla olematta. Maailma ei nyrjähtäisi paikoiltaan.

Mutta se maailma ei olisi minun maailmani. Sellaisessa maailmassa minulla ei olisi paikkaa, tai jos olisi, olisin hukassa.

Sinä olet kirja, Teos, ja rakkaus kirjaan. Sinua ei olisi olemassa ilman päämäärätietoista unelmointia. Olet ihmisissä, monikossa, myös heissä, edesmenneissä, jotka tekivät Sinusta totta.

Sinä olet työtä, joka on usein olemukseltaan kelloon katsomatonta. Siksi Sinua pitää paitsi juhlia ja ylistää, myös vaalia. Kirjat eivät synny yksin rakkaudesta. Ne syntyvät myös – ja ennen kaikkea – turvallisuuden tunteesta. Rikkumattomasta luottamuksesta.

Olen onnellinen, että kuulun tähän pieneen oranssiin maailmaan, että jaan tämän merkityksellisen todellisuuden sekä kollegojen että Teoksessa työskentelevien kanssa.

Kohottakaamme malja Teokselle!

 

Uutuuksia